Palataan syksyn aiheisiin: opiskeluun. Takana on jo aika monta viikkoa ranskan kielen intensiivistä opiskelua. Miltä se on tuntunut ja mitä olen oppinut? Tuntuu, että olen oppinut paljon. Intensiivinen ranskankielisessä ympäristössä oleskelu on tehokasta. Kielenopintoihin kuuluvat tekstin tuottaminen, puhutun ymmärtäminen, luetun ymmärtäminen ja aina yhtä ihana kielioppi. Lisäksi vapaavalintaisina opintoina käyn liiketalouden ranskan kurssilla ja sivilisaation luennoilla, jossa siis opimme ranskan historiasta ja maantiedosta. Aika mielenkiintoista siis kaiken kaikkiaan. Ohi on ensimmäiset kertauskokeet ja pian alkaa uusi periodi uusine aiheineen. Kaiken muun lisäksi pitäisi vielä ehtiä katsoa tv:tä ja lukea kirjoja, että aktiivisesti tulisi harjoiteltua kieltä.
Ensimmäisen opiskeluviikon jälkeen vaihdoin toiselle tasolle ja siispä vaihdoin ryhmää. Yllättäen ryhmän vaihto meni todella hyvin. Ensimmäisen tunnin jälkeen olin osa uutta ryhmää ja nyt minulla on kuin kaksi kotia. Ne ensimmäisen ryhmän ihmiset, joita moikkailen aina kun näemme käytävillä, ja ne minun nykyisen ryhmän oppilaat, jotka vaan ovat kaikkinensa ihania. Minä tosin olen ainoa vaalea ja ainoa eurooppalainen ryhmässäni, mutta sen jälkeen, kun huomioin tämän tosiasian, en ole sitä sen kummemmin miettinyt. Lopulta ihmiset ovat hyvin samanlaisia, vaikka jokaisen tarina ja syy olla kurssilla onkin hyvin erilainen. Kaikilla on enemmän tai vähemmän sama tavoite, ja se on se, mikä on tärkeää. Opettajat ovat pääsääntöisesti mukavia, mutta oppilailta odotetaan osallistumista tunneilla, tai opettajat herkästi motkottavat siitä, jos kukaan ei vastaa kysymyksiin. Yksi Madame Opettaja on muutenkin aika herkkä kommentoimaan tekemisiämme tai sanomisiamme, mutta kun sen tietää, ei se niin haittaa.
Hassu yhteensattuma tapahtui ensimmäisellä infokerralla yliopistolla. Istuuduin ison luentosalin penkille, kun viereeni istahti tummatukkainen nainen, joka esitteli itsensä. Siinä juttelimme ennen infon alkua ja tilaisuuden päätyttyä lähdimme kävelemään yhdessä poispäin ja kuten kävi myöhemmin selväksi kotiin. Ja kuinka ollakaan suuntamme oli todella hyvin sama. Kävi ilmi, että hän on naapurimme. Siis asumme samassa talossa, samassa kerroksessa, yhden oven päästä toisistamme. Puoli vuotta olemme asustelleet lähekkäin tutustumatta toisiimme ja nyt – ryhmän vaihdon jälkeen olemme samassa ryhmässä. Elämä on toisinaan hyvin hassua ja lähettää eriskummallisia yhteensattumia tiellemme. Sen lisäksi olen tutustunut hyvin toiseen kurssikaveriini, joka on kotoisin Argentiinasta. Jotenkin tämä saa tajuamaan, kuinka samanlaisia ihmiset lopulta ovat, olivatpa he kotoisin, mistä tahansa. Tämä kulttuurien sekamelska kaiken lisäksi sopii minulle. Tykkään erilaisista ihmisistä ja kuunnella ihmisten erilaisia kokemuksia.
Viime viikolla koimme myös ensimmäisen Cévenol-episodin. Cévenol tarkoittaa tietynlaista saderintamaa ja sen nimi tulee Les Cévennes-nimisestä vuoriryhmästä, joka on osaa Ranskan keskiylänköä (le Massif Central). Cévenol aiheuttaa hyvin kovia sateita, joiden seurauksena on usein pahoja tulvia. Cévenol on tyypillinen vain Etelä-Ranskassa syksyllä, kun Välimeri on vielä lämmin suhteessa ilmaan ja se törmää vuorilla olevaan kylmempään ilmaa, joka sitten aiheuttaa kovia sateita. Tällainen sade saattaa osua yhden tai muutaman kerran syksyn aikana kohdalle. Jos olen vähän irvaillut ranskalaisten kiinnostukselle säätiedotuksille ja säävaroituksille, niin toisinaan varoitukset ovat ehkä paikallaan. Tällä viikolla vuorossa oli oranssi-varoitus eli varoitus ”älä mene ulos”. Sade osui tiistaille ja keskiviikolle ja sitä vettä todella tuli ja kadut tulvivat. Seurauksena oli, että esimerkiksi yliopistolta tuli viesti olla poistumatta rakennuksesta silloin, kun vesi nousi kadulla polvien korkeudelle. Ratikat eivät enää kulkeneet ja poikani koulusta tuli myös pyyntö tulla hakemaan lapset kotiin koulurakennukseen tulvineen veden takia. Veden aiheuttamien vahinkojen takia junat eivät kulje Montpellierin ja Perpignanin tai Espanjan välillä 4. marraskuuta asti. Samalla jouduin myös sen tosiasian eteen, että sateenvarjon ja ulkoilutakin lisäksi minulla ei ole enää mitään sateenkestäviä varusteita. Ehkä harkitsen vaikka kumisaappaiden hankintaa seuraavaa kertaa varten.
Muuten elämä on asettunut omiin uomiinsa. Kaikki uusi on ollut omalla tavallaan todella väsyttävää, mutta toisaalta myös antoisaa. Paljastan tässä pienen salaisuuden, josta kerron varmaan tulevissa postauksissa lisää: opiskelujen lisäksi olen aloittanut työt – ihan oikeat työt ja sekin on aika huikeaa, mutta myös tietenkin ajanhallinnan kannalta melkoinen yhtälö. Kaikki on mennyt kuitenkin hyvin tähän asti. Hurjan paljon opittavaa tietenkin, sillä nyt on opittava myös se, miten ranskalainen työelämä toimii. Toisaalta se tasapainottaa elämääni, sillä yliopistolla seuranani on ei-ranskalaisia ja työkuvioissa sitten ovat uudet ranskalaiset tuttavat. Siitä kuitenkin lisää toisella kerralla!
Hetki on kaunis, vaan missä se on, missä se on
Hetki on kaunis, ja missä mä oon, siellä se on
Keinuissa, vaunuissa, tarhoissakin, siellä se on
Perheissä, jengeissä, kouluissakin, siellä se on
Kiireissä, yötöissä. arjessakin, siellä se on
Linnoissa, bingoissa, puistoissakin, siellä se on
Maailmanpyörissä, junissakin, siellä se on
Hetki on kaunis, ja missä sä oot, siellä se onMä tajuta sain, että hetki on kaunis
Haloo Helsinki: Hetki on kaunis
Mä tajuta sain, että nyt tai en koskaan tän hetken mä tahdon tallentaa
Ranskattarena 