Kutrit kuntoon ranskalaisittain

Ensimmäinen kampaajani ikinä taisi olla äidin suorittamien tukanleikkuiden jälkeen Salon Anneli. Mikä tunne se olikaan pienenä tyttönä päästä kampaamon tuoliin, vaikka pitkin istua korokkeen päällä, että oli tarpeeksi iso kampaajan tuoliin. Voi sitä ihmettä, kun Anneli leikkauksen lopuksi suihki hieman hiuslakkaa hiuksiin. Se tuoksu ja olo, että oli jo aika varmasti iso tyttö. Muutaman vuoden kuluttua ihmettelin puolestaan sitä, että kylläpä monien kampaajien sukunimi on Salo. On Salon Tiina, Salon Leila ja Salon Katariina. Onhan se nyt kummallista. Eikö kukaan keksinyt yhtään mitään muuta nimeä. Toisaalta yhä jäin miettimään, että mistä lie on aikanaan tullut tuo into nimetä kampaamot juuri Salon jotain. Miksi sitä ei suomennettu vaikka Salongiksi tai joksikin muuksi. Olin eilen täällä ensimmäistä kertaa kampaajalla. Olin vähän huolissani etukäteen, mitenköhän ranskalaiset pärjäilevät suomalaisen hiuslaatuni kanssa, mutta istuessani kampaamon tuolissa tajusin, että eihän minun tarvitse olla huolissaan. Ranskalaisethan ovat ihan huippuja haute couturessa, kauneudenhoidossa ja salonkiasioissa. Täältähän ne kaikki uudet ideat taitavat tulla, samoin kun sanasto muihin kieliin.

Leikkaa mun letti

Ranskanopettajani Elodie antoi minulle suosituksen kampaamosta nimeltä Cut my bangs. Kampaamo sijaitsee vanhassa kaupungissa katutasossa vanhassa kivitalossa. Yhden ranskantunnin jälkeen kävelin kampaamon kautta ja varasin itselleni ajan. Huh, ensimmäinen sopiva aika löytyi kolmen viikon päästä. No, kai minä vielä sen aikaa jaksan odottaa, vaikka olin kuvitellut saavani ajan seuraavalle viikolle, jolloin ranskantunnit olisivat tauolla. Cut my bangs on vähän rock-tyylinen kampaamo, jossa työskentelee ainakin viisi kampaajaa. Minut ottaa vastaan vahvasti meikattu naishenkilö, jolla on lyhyet voimakkaan keltaiset hiukset, joita osittain peittää huivi. Hän puhuu minulle ranskaa. Tässä vaiheessa saan heti unohtaa kaikki kohteliaisuussäännöt, jotka minulle on opetettu. Kukaan ei teitittele vaan kaikki sinuttelevat. Hän istuttaa minut kampauspaikalla ja kysyy, haluaisinko juoda jotain: kahvi tai teetä. Tai jotain muuta. Oui, du café, s’il vous plaît, vastaan ja saman tien ajattelen, että pieleen taisi mennä taas. Tällä kertaa sinuttelu olisi riittänyt, kun hänkin tuntui sinuttelevan minua. Sitten luokseni tulee toinen henkilö, joka ilmeisesti on oikea kampaajani. Aloitamme ranskaksi, mutta hän puhuu hyvää englantia, joten puhumme englantia sen ajan, kun keskustelemme, mitä tukalleni pitäisi tehdä. Vähän minua tässä vaiheessa jännittää, sillä haluan vaalennusta ainakin juurikasvun osalta. Sanon hänelle kuulevani mielelläni hänen mielipiteensä, mutta mielelläni pidän hiukset vielä pitkänä. No problem, kaikki kunnossa. Kampaaja kysyy vielä, mistä vaalean sävystä pidän, kylmästä vai lämpimästä. Sitten hän kampaa tukkani ja alkaa laittaa harjalla raitoja tukkaani. Sen sijaan, että hän käyttäisi huppua tai foliota, tai todella tekisi raitoja, hän ottaa hiuksistani ehkä 10 cm suikaleita ja levittää niihin hieman väriä harjalla, jonka jälkeen hän vielä hankaa sen hiukseen. Sitten hän erottelee nämä värjätyt kohdat muovikelmulla. Ei ihan ekologista, sillä ennen kuin koko tukka on käsitelty, minulla on varmaan koko kelmurulla päässäni. Pääni tuntuu painavalta ja muovikasa päässäni hiostaa. Onneksi se ei kuitenkaan kestä kovin kauaa vaan alaosa tukastani pääsee pian eroon muovi- ja värikerroksesta. Sitten istun vielä odottelemaan osan tukan kanssa.

Kahvia ja art decoa

Tässä odotellessani on hyvä ihastella ympäristöä. Ihmeellistä kyllä tarjolla ei ole naisten lehtiä. Pöydällä on vain yksi deco-lehti, jota lueskelen odotellessani. Kampaamo on todella suloinen, jos niin voi sanoa. Katonrajaa koristavat holvikaaret, jotka ajanhenkeen sopivasti eivät ole symmetriset vaan aaltoilevat kauniisti. Seiniä koristavat ruusutapetit ja seinillä on erilaisia tauluja. Kampaamossa soi rock-henkinen musiikki, vaihtelevasti englanninkielistä kuten Elviksen Suspicious Minds ja ranskankielistä, jota en tietenkään tunnista. Tunnelma on rento ja viihtyisä. Peilin kautta on myös hyvä salaa tarkkailla, mitä muuta ympärillä tapahtuu. Asiakkaat eivät tunnu rupattelevan niitä näitä kampaajan kanssa vaan istuvat omissa ajatuksissaan tuoleissaan. Keskustelu tuntuu rajoittuvan käsillä olevaan työhön. Henkilökunta vaihtaa välillä sanan siellä, toisen täällä. Puhelin soi ja joku rientää vastaamaan. Hetken aikaa seurattuani ymmärrän, että paikalla olijoista kaksi on varsinaista kampaajaa ja kaksi muuta henkilöä hoitavat pesut, kuivaukset ja yksinkertaiset kampaustyöt. Kampaajani hoitaa samaan aikaan kahden muun henkilön tukan värjäyksen ja leikkauksen, kun minä joko odottelen tai voimakkaasti meikattu nainen pesee tukkaani. Wau, mitä tehokkuutta! Lisäksi vapaana olevat henkilöt auttavat toisiaan, milloin vain ehtivät. Minunkin tukkaani kuivaa hetken aikaa neljä kättä yhtä aikaa. Tästä huolimatta kaikki tuntuu sujuvan vaivattomasti eikä kukaan vaikuta stressaantuneelta.

Erilaisia kisuja sulassa sovussa

Kampaamon työntekijät ovat tietenkin tyyliltään kampaamon henkeen sopivia. Ranskanopettajani varoitti minua etukäteen kampaamon tyylistä. Toisilla on tatuointeja, jollakin on lävistyksiä ja yksi työntekijöistä on pienikokoinen, kalju mutta parrakas mies. Asiakkaat ovat kuitenkin kaikenikäisiä ja tyylisiä. On vanhempia naishenkilöitä, keski-ikäisiä naisia, opiskelijatyttöjä, yksi koulutyttökin ja sitten minä. Mihinkään lokeroon itseni laittaisin. Keski-ikäiseksi naisihmiseksi kai! Lisäksi asiakkaissa on paljon eri-ikäisiä miehiä, jotka käyvät joko trimmaamassa partaansa tai leikkauttamassa tukkaansa. Minun oli vaikea pidätellä hymyäni, kun peräkanaa kampaamon läpi kulkivat iso, mahakas ja pörröpartainen mies perässään tämä pienikokoinen, mahakas pörröpartainen mies. Se oli kuin suoraan kohtaus Sons of Anarchy -tv-sarjasta. Samalla siinä istuessani kuitenkin mietin ranskalaisia naisia. Pakko on myöntää, että heillä tuntuu olevan sitä jotakin, je ne sais quoi. Ranskalaisnaiset ovat hyvin elegantteja ja sensuelleja, mutta en välttämättä kutsuisi heitä maailman kauneimmiksi naisiksi. He ovat toki ruumiinrakenteeltaan usein siroja ja hoikkia. Puoleensavetäviksi luulen kuitenkin heidät tekevän heidän tapansa olla hyvin sinut itsensä ja olemuksensa kanssa. On heitä, joilla on kaikki meikistä pukeutumiseen asti viimeisen päälle laitettu. Samalla tavalla on kuitenkin heitä, joilla on luonnollisen kaunis tyyli, vähän tai ei lainkaan meikkiä ja selän paljastava toppi vaikka se paljastaisi myös muutaman ylimäärisen kilon. Näitä naisia kuitenkin yhdistää se, että he kantavat itsensä itsevarmuudella ja luonnollisella arvokkuudella. Minä olen tällainen kuin olen ja siihen on syynsä. Se jokin, joka tekee heistä lumoavan kauniita.

Rakkaus on..

Voimakkaasti meikattu nainen levittää pesupaikalla hiuksiini vielä jotain toista väriä. Hänellä on melko riuskat otteet ja hän juttelee minulle ranskaksi. Useaan otteeseen hän kysyy Ca va? Onko kaikki hyvin? Hän hyräilee musiikin tahtiin. Musiikki on vaihtunut naisäänen laulamaksi lyyrisemmäksi musiikiksi ja olen vaipumassa jonkinlaiseen hiustenpesutranssiin, kun musiikki yllättäen vaihtuu jälleen rokimpaan suuntaan. Quelle transition, mikä siirtymä, hänkin toteaa. Naurahdamme yhdessä, minä vielä vähän pökertyneenä, kun tulin repäistyksi niin armotta pois transsistani. Lopulta kolmen tunnin istumisen jälkeen alan olla valmis. Kampaaja leikkaa hiuksiani vain hieman lyhyemmäksi ja pitää mallin yksinkertaisena ja symmetrisenä. Ainakin tämän päivän asiakkaat tuntuvat pitävän hyvin yksinkertaisista ja selkeistä linjoista. Linjat ovat suoria, kerrostuksia ei näy lähes lainkaan. Ihan lopussa kampaajani alkaa vielä puhumaan hiuksistani. ”Rakastan hiuksiasi, olisipa minullakin tällaiset”. Onnellisempana ei kai kampaajalta voi lähteä!

Suoraa linjaa

Sinä oot
usein vieras muiden joukossa
sinä oot
vähän sekaisin toivoa ja pelkoa
oot pohjoinen etelässä
etelä pohjoisessa
mutta kyllä sinä heräät ja huomaat jonain aamuna


Miten kaunis sä oot
ja miten elämä sun silmissäs virtaa
jos joku satuttaa et vaikene hiljaa
oot kaunis ja peloton
miten kaunis sä oot
ja miten elämä sun silmissäs virtaa
jos joku satuttaa et vaikene hiljaa
oot kaunis ja peloton

Suvi Teräsniska: Kaunis ja peloton

2 Comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s