Avain kaikkeen

Muistan, kuinka tämän matkan alkajaisiksi, mietin elämääni ja sitä, minkälaiseksi olin tullut. Kohtasin uusia, ennenkokemattomia tunteita ja tavallaan etsin jotain vertaistukea ja sitä, mitä voisin tulevaisuudelta odottaa. Mietin, onko normaalia tuntea itseni niin irralliseksi kaikesta. Tunsin itseni hukkuneeksi, en tuntenut enää kuka olen. Olin hukassa. Minun oli päästettävä irti tuntemastani elämästä ja siitä minusta, joka […]

Lue lisää Avain kaikkeen

Joutsenen siivillä

Ajatukset viipyilevät vielä Suomen maisemissa, tapahtumissa ja ihmisissä. Liitelen joutsenen lailla vielä Suomen muistoissani. Lähtö Suomesta oli jälleen vaikeaa, vaikka tiesinkin, että paikoilleenkaan ei voi jäädä. Tuntuu kuitenkin hyvältä, että siellä se Suomi odottelee. Suomen taianomainen kesä tuntui ja näytti ihanalta. Kuinka usein mahdammekaan olla huomaamatta sitä ihmettä, joka käsissämme on? Joskus sen ihmeellisyyden huomaa […]

Lue lisää Joutsenen siivillä

Tuntematonta kohti

Opiskeluväsymys uhkaa iskeä ihan tosissaan. On täyden työn takana, että pidän motivaation yllä. Itse asiassa enää ei ole kyse edes siitä. Ajattelen vain sitä, että saan lopputentit jotenkin tehtyä ja tämä loppuu. Joka viikko motivoin itseni tekemään tarvittavat asiat mahdollisimman nopeasti. Samaan aikaan mieleni täytyy uudesta tilasta. Sitten kun nämä opiskelut jäävät taakse, mihin voisin […]

Lue lisää Tuntematonta kohti

Jonkin aikakauden loppu

Neljäs viikko eristäytymistä on alkanut. Kotiarestiärtymys on vaihtunut kotiarestiturtumukseksi. Päivät seuraavat toisiaan enemmän tai vähemmän samanlaisina. Vaihtelua päiviin tuovat satunnaiset ruokatilaukset, kauppa- ja apteekkikäynnit. Samalla tuntuu, että kontaktit muihin muuttuvat epäluonnollisiksi. Kun kaupan kassa on varustautunut kaikilla mahdollisilla suojavarusteilla, ajattelen, että puhuminenkin on kielletty. Samoin vältän katsekontaktia, enhän tiedä, mikä sen kautta sattuisi tarttumaan. Minulla […]

Lue lisää Jonkin aikakauden loppu

Vapautta etsimässä

Täällä Euroopan toisella laidalla tulee mietittyä aika paljon omaa identiteettiä. Mihin minä tunnen kuuluvani? Ennen kaikkea olen tietenkin suomalainen, nainen, äiti, sitten myös puoliso ja tietenkin vain minä. Yhä useammin huomaan ajattelevani olevani kuitenkin eurooppalainen. Toisinaan täällä on vähemmän suomalainen, koska täällä ei ole muita samanlaisia paljonkaan ja koska en ole tietenkään ranskalainen, olen yhä […]

Lue lisää Vapautta etsimässä

Joogani oppivuodet

Pääsiäinen tuli ja meni. Täällä pitkäperjantai on tavallinen työpäivä, mutta maanantai oli vapaa. Sään puolesta oli melko pilvistä ja muutamaan otteeseen satoikin hetken, mutta oli silti lämmintä, joten se ei paljoa haitannut! Nyt on kunnolla alkanut vihertää ja onkin kiva katsella jo tuttuja katuja, jotka ovat saaneet kauniin vihreän kuorrutuksen. Kaikkialla on kukkia. Sillä lailla […]

Lue lisää Joogani oppivuodet

Montpellier

Kai minun on myös kirjoitettava jotain tästä ihastuttavasta paikasta, minne me olemme päätyneet. Olemme siis Montpellierissa. Tämä on aivan ihana kaupunki, joten ei voi muuta sanoa kuin hyvin kävi kun tänne tulimme. Ensin tietenkin taustatietoa eli täällä on noin 276 000 asukasta, Montpellierin ympäristö mukaan lukien täällä on yli 400 000 asukasta. Tämä on aivan […]

Lue lisää Montpellier

Avautumisia

Luin Hesarista Maaret Kallion kolumnin mikrokohtaamisista ja niiden tärkeydestä. En sitä silloin miettinyt sen pitempään, totesin vain mielessäni, että niinhän se on, että ne tekevät elosta miellyttävää. Miten vähällä voikaan tulla paremmalle mielelle. Se palasi kuitenkin mieleeni täällä viime viikon kohtaamisten jälkeen ja aloin miettiä, miksi nuo pienet hetket ovatkaan meille suomalaisille (ainakin se siltä […]

Lue lisää Avautumisia

Joie de vivre – elämäniloa

Wikipedia kertoo minulle, että käsite Joie de vivre tunnetaan Ranskassa satunnaisessa kielenkäytössä jo 1600-luvulta asti, mutta tunnetuksi sen teki Emile Zola, joka kirjoitti saman nimisen kirjan vuonna 1883. Elämänilon juuret taitaa olla syvällä ranskalaisuudessa. Me suomalaiset taas helposti hukumme protestanttiseen pedanttisuuteen, jossa velvollisuudet seuraavat toisiaan emmekä millään osaa tai salli itsemme levähtää, hengähtää, pysähtyä. Toisinaan […]

Lue lisää Joie de vivre – elämäniloa

Aamutunnelmaa

Aikainen aamu on yksi ihanimmista päivän hetkistä. Kaupungin vasta heräillessä tunnelma on hyvin satumainen. Suomessa suunnistin aamujoogaan jo ennen klo 6, täällä etelässä tunnit alkavat ruhtinaallisen myöhään eli klo 7. Mieleen on jäänyt kesäiset aamut vielä heräilevässä Helsingissä, kun kaupungilla ei ole kuin muutama muu aamuvirkku, linnut laulavat ja kesäinen aurinko on jo noussut. Vastaavasti […]

Lue lisää Aamutunnelmaa