Ajatuksia elämästäni Etelä-Ranskassa
Tällä viikolla olo on vaihdellut kahden eri tunnelman välillä. Toisaalta olo on ollut reipas. Aurinko on paistanut ja olen vihdoin alkanut käydä lounaskävelyllä lähimaastossa. Toisaalta väsyttää ja on jotenkin ollut vaikea pysyä reippaana. Ajatukset palaavat usein jonnekin kaukaiseen aikaan ja on ollut vaikea pitää kiinni – niin toivosta – tai ehkä uskosta, että kyllä tässä […]
Lue lisää MuuttumisleikkiAjaessani kaupungista kotiin katselen hämärtyvän illan maisemaa, kaukana kajastavia vuoria, viinipeltojen ääriviivoja, laskevan auringon jättämiä värejä, tummuvaa iltaa. Ihailen illan kauneutta ja maiseman ylhästä uljautta ja yhtäkkiä tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että saan kokea tämän hetken. Tunnen suurta onnea, että olen päässyt tänne asti, kaikesta mitä olen saanut kokea ja tämä hetki on kenties jonkinlainen […]
Lue lisää Tunnen – siis elänMuutos tekee aina kipeää – oli kyse sitten toivotusta muutoksesta tai sellaisesta, johon ei voi itse vaikuttaa. Silti muutos on ainoa takuuvarma asia elämässä. Mikään ei voi pysyä samanlaisena ikuisesti. Lapset kasvavat ja se sattuu. Me muutumme, puolisomme muuttuu ja joudumme päästämään irti jostain entisestä käsityksestämme. Vaihdamme työpaikkaa ja joudumme hyväksymään uuden alun osaksi elämäämme. […]
Lue lisää Kultajyväsiä jahtaamassaWikipedia kertoo minulle, että käsite Joie de vivre tunnetaan Ranskassa satunnaisessa kielenkäytössä jo 1600-luvulta asti, mutta tunnetuksi sen teki Emile Zola, joka kirjoitti saman nimisen kirjan vuonna 1883. Elämänilon juuret taitaa olla syvällä ranskalaisuudessa. Me suomalaiset taas helposti hukumme protestanttiseen pedanttisuuteen, jossa velvollisuudet seuraavat toisiaan emmekä millään osaa tai salli itsemme levähtää, hengähtää, pysähtyä. Toisinaan […]
Lue lisää Joie de vivre – elämäniloa
Ranskattarena 