Tulkoon rauha

Taitaa olla sanomattakin selvää, että vuoden alku on ollut haasteellinen. Vuoden vaihtuessa sitä jotenkin jaksoi uskoa ja toivoa, että tästä vuodesta tulee parempi kuin edellisestä. Vaikka hyviäkin asioita tapahtuu, silti uusimmat koronauutiset vetävät mielen väkistenkin matalaksi. Loppua ei tälle näy. Olen silti vähän haparoivin askelin koittanut löytää tasapainoa ja hyvää oloa tähän vuoteen. Olen jo […]

Lue lisää Tulkoon rauha

Peilikuva

Vuoden loppu meni jonkinlaisessa kummallisessa kuplassa, jossa katsoin itseäni peiliin ja mietin, kuka sieltä katsoo minua takaisin. En tiedä, onko kyseessä vanhenemisen tuska, joka saa katsomaan itseäni vierain silmin, vai onko se muutoksen tuoma jälkiseuraus, että minun on vaikea tunnistaa tuo peilistä katsova ihminen minuksi. Viimeiset viisi vuotta ovat olleet jonkinlaista kaaosta, jossa se minä […]

Lue lisää Peilikuva

Luopua ja elää

Yhtäkkiä ajellessani kotiin vietyäni lapset kouluun, katseen viipyillessä maisemaa halkovissa kukkuloissa, ajatus muotoutuu mielessäni. Elämä on luopumista. Mitä paremmin osaan luopua kaikesta, mitä minulla on, sitä enemmän on mahdollista saada. Lapsi luopuu lapsuudestaan kasvaessaan nuoreksi, nuori luopuu huolettomuudestaan kasvaessaan aikuiseksi, aikuinen luopuu tietystä vapaudestaan ja itsekkyydestään tullessaan vanhemmaksi, vanhempi luopuu lapsestaan tämän kasvettua aikuiseksi. Lopulta […]

Lue lisää Luopua ja elää

Valmiiksi

Kuluneella viikolla olen miettinyt paljon, mitä merkitsee olla ”valmis” osittain tietenkin sen takia, että hain tutkintotodistuksen yliopistolta ja toisaalta kaikkien tulevien muutoksien takia. Helposti tulee ajateltua, että ”en ole vielä valmis” tekemään sitä tai tai tätä. Usein haluaisin ajatella näin. Enhän minä vielä pysty tähän. Samalla jään miettimään, milloin minä sitten olisin ”tarpeeksi” valmis. Kuinka […]

Lue lisää Valmiiksi