Ajatuksia elämästäni Etelä-Ranskassa
Vuodet on kuluneet täällä etelässä. Olisiko tässä hyvä hetki koota ajatukset ja miettiä, mitä tämä aika on antanut minulle? Mitä olen oppinut? Mikä elämässä täällä on hyvää? Olenko muuttunut täällä ollessani ja kuinka paljon? Mitä jäisin kaipaamaan täältä, jos lähtisin? Olenko tullut jäädäkseni? Ulkosuomalaisen elämä on sitä, että osa identiteettiä on aina jostain muualta. Ehkä […]
Lue lisää Etelän lumoaOlen viime aikoina kirjoittanut vähemmän blogia – toisaalta sen takia, että olen ollut kiireisempi ja aikaa on ollut vähemmän ja toisaalta sen vuoksi, että minun on ollut vaikeampi rauhoittua aloilleni ja kuunnella ajatuksiani. Niin, myönnetävä se varmaankin on, että minun palkintoni näistä ensimmäisistä vuosista on tässä hetkessä. Olen kiivennyt niin monelle henkilökohtaiselle vuorelle – ja […]
Lue lisää Hiljaisuuden jälkeenToukokuu on Ranskassa katkonainen, vapaapäiviä keskellä viikkoa ja sen jälkeen pidennyttyjä viikonloppuja: on vappu, toisen maailmansodan voitonjuhla, helatorstai ja sen jälkeinen perjantai ja sitten vielä kai helluntai. Ensimmäisenä Ranskan vuonna en millään meinannut pysyä mukana näissä päivissä, mutta nyt ehkä jo alkavat pysyä mielessä. Tänä vuonna olen ollut todella kiitollinen näistä katkonaisista viikoista – ne […]
Lue lisää Toukokuun tunteetTaitaa olla sanomattakin selvää, että vuoden alku on ollut haasteellinen. Vuoden vaihtuessa sitä jotenkin jaksoi uskoa ja toivoa, että tästä vuodesta tulee parempi kuin edellisestä. Vaikka hyviäkin asioita tapahtuu, silti uusimmat koronauutiset vetävät mielen väkistenkin matalaksi. Loppua ei tälle näy. Olen silti vähän haparoivin askelin koittanut löytää tasapainoa ja hyvää oloa tähän vuoteen. Olen jo […]
Lue lisää Tulkoon rauhaVuoden loppu meni jonkinlaisessa kummallisessa kuplassa, jossa katsoin itseäni peiliin ja mietin, kuka sieltä katsoo minua takaisin. En tiedä, onko kyseessä vanhenemisen tuska, joka saa katsomaan itseäni vierain silmin, vai onko se muutoksen tuoma jälkiseuraus, että minun on vaikea tunnistaa tuo peilistä katsova ihminen minuksi. Viimeiset viisi vuotta ovat olleet jonkinlaista kaaosta, jossa se minä […]
Lue lisää PeilikuvaYhtäkkiä ajellessani kotiin vietyäni lapset kouluun, katseen viipyillessä maisemaa halkovissa kukkuloissa, ajatus muotoutuu mielessäni. Elämä on luopumista. Mitä paremmin osaan luopua kaikesta, mitä minulla on, sitä enemmän on mahdollista saada. Lapsi luopuu lapsuudestaan kasvaessaan nuoreksi, nuori luopuu huolettomuudestaan kasvaessaan aikuiseksi, aikuinen luopuu tietystä vapaudestaan ja itsekkyydestään tullessaan vanhemmaksi, vanhempi luopuu lapsestaan tämän kasvettua aikuiseksi. Lopulta […]
Lue lisää Luopua ja elääKuluneella viikolla olen miettinyt paljon, mitä merkitsee olla ”valmis” osittain tietenkin sen takia, että hain tutkintotodistuksen yliopistolta ja toisaalta kaikkien tulevien muutoksien takia. Helposti tulee ajateltua, että ”en ole vielä valmis” tekemään sitä tai tai tätä. Usein haluaisin ajatella näin. Enhän minä vielä pysty tähän. Samalla jään miettimään, milloin minä sitten olisin ”tarpeeksi” valmis. Kuinka […]
Lue lisää Valmiiksi
Ranskattarena 