Ajatuksia elämästäni Etelä-Ranskassa
Aika on absoluuttinen, sama kaikille sanotaan. Silti se on kummallinen käsite. Niin, syntymäpäiväni on ihan tuossa kulman takana. Kohta se on täynnä, ne maagiset 40 vuotta, puoli elämää: mitä kaikkea siihen on mahtunutkaan. Lapsuus, nuoruus, ensimmäiset askeleet aikuisuuteen, ja nyt jonkinlainen syvä aikuisuus: minusta on tullut minä. Moniin kysymyksiini on vastattu: miksi olen täällä? Mikä […]
Lue lisää Rakas aikaElokuu on täällä ja Suomi-visiitti on takana. Suomessa elokuussa on jo aimo annos syksyä, ilma viilentyy ja paluu kouluun ja töihin odottaa edessäpäin. Kesän taika alkaa kadota. Ranskassa tämä on toisin, elokuu on vielä täyttä lomakautta, lämpö hellii ja kesä on parhaimmillaan. Näiden kahden tunnelman välillä on kummallista kulkea. Lämpö hellii, mutta tänä vuonna kesä […]
Lue lisää Paluu eteläänTäällä ollaan, rakkaassa kotimaassa. Olin ihan varma, että kotimaan kamaralle laskeutuessa tulee itku, mutta ei sitä sitten tullutkaan. Olo oli yllättävän kotoinen heti ensimmäisestä hetkestä alkaen. Rajamiehet olivat hymyileviä yöllisestä kellonajasta huolimatta ja vastaanotto oli yllättävän sydämellinen. Näinkö ihania ihmiset ovatkin? Se oli jo jotenkin ehtinyt unohtua kuukausien kuluessa. Niin, minä voin lähteä, mutta Suomi […]
Lue lisää KotimatkaOlen kuunnellut pitkästä aikaa vanhoja lauluja: miettinyt sitä, miten ne tuovat mieleen muistoja ja tunteita vuosien takaa. Ne vievät vanhoihin aikoihin. Mielenkiintoista on se, miten vuosien jälkeen laulujen sanat avautuvat uudella tavalla: vuodet ovat tuoneet kypsyyttä ja syvyyttä elämän ymmärtämisessä. Mikään ei ole enää niin musta-valkoista ja yhdensuuntaista kuin ehkä nuoruuden idealismissa; elämä on opettanut […]
Lue lisää Täydellinen onni?Ikkunaluukku narisee ja kolahtaa auki seinää vasten. Tuttu rutiini, joka kertoo, että uusi aamu on alkanut. Uusiin ääniin tottuu hiljalleen ja niistä tulee osa uutta elämää – rutiinia. Tutut äänet kantautuvat naapurustossa: ikkunaluukkujen kolina, kirkonkellojen kumina, sirkkojen ja kaskaiden siritys. Ambulanssin piipaakin kuulostaa nykyään tutulta. Aikaa siihen on kuitenkin mennyt paljon. Ihanaa on se, kuinka […]
Lue lisää Sydämen kehtoEi millään uskoisi, että nyt on jo kesäkuu. Pitkä kevät ja odotteleva sää on saanut kevään tuntumaan loputtoman pitkältä ja ajan jotenkin koskemattomalta. Aika ja paikka on jotenkin kadottanut merkityksensä. On kohtalon ivaa kai, että oloni on ollut rauhallisempi ja onnellisempi kuin pitkään aikaan ja samaan aikaan surullisempi kuin uskonkaan. Olen kuitenkin tuntenut olossani samanlaisen […]
Lue lisää Toisinaan yhtä hulluuttaToukokuu on Ranskassa katkonainen, vapaapäiviä keskellä viikkoa ja sen jälkeen pidennyttyjä viikonloppuja: on vappu, toisen maailmansodan voitonjuhla, helatorstai ja sen jälkeinen perjantai ja sitten vielä kai helluntai. Ensimmäisenä Ranskan vuonna en millään meinannut pysyä mukana näissä päivissä, mutta nyt ehkä jo alkavat pysyä mielessä. Tänä vuonna olen ollut todella kiitollinen näistä katkonaisista viikoista – ne […]
Lue lisää Toukokuun tunteetOlen hyvästellyt ystäväni, kuiskannut tuulen mukaan viestin: hyvää matkaa. Haluan uskoa, että vielä kohdataan. Tänä aikana on vaikea hyväksyä, että viimeisiä hyvästejä ei tullutkaan. Tuli vain hiljaisuus, joka muuttui tyhjyydeksi. Ystäväni on poissa, vaikka hän on yhä sydämessäni ja mielessäni. Hän on ystäväni, joka oli mukana viimeisten 8 vuoden aikana kaikissa isoissa elämänmuutoksissani. Hänelle kerroin […]
Lue lisää Sinulle ystäväniVitsi, uutiset siitä, että Finnair alkaa hyväksyä rokotustodistukset lennolle sai mielikuvitukseni laukkaamaan. Viime yönä näin unta, että olin lähdössä ilmeisesti työmatkalle Italiaan, Finnairilla, Helsingistä. Olin ihan täpinöissäni pakkaamisteni kanssa ja ilmeisesti korona-aika oli jättänyt suuren sosiaalisen kanssakäymisen aukon, sillä lentokentällä jäin kahvittelemaan tuttavieni kanssa niin, että meinasin jäädä koneesta. Viime tipalla ehdin portille, jossa lentoemäntä […]
Lue lisää UniaOu nou, 100. kirjoittamani postaus tuli ja meni, enkä edes muistanut juhlistaa taikka mainita siitä. Se onkin melkoinen ajatus, 100: kuinka monta tilannetta, ajatusta, tunnelmaa siihen lukuun mahtuu. Silloin kun aloitin ja kirjoitin ensimmäisen postauksen, ajattelinko, että niitä tulisi vielä 100 lisää? En usko, että ajattelin yhtään mitään. En ajatellut sitä, mitä tästä tulisi enkä […]
Lue lisää Juhlan arvoinen
Ranskattarena 