ELÄMÄN NÄLKÄ

”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää!”

Minna Canth (1844–1897)

Hiljaisuuden jälkeen on tapahtunut paljon. Niin paljon, että luulen, että yksi postaus ei pysty avaamaan kaikkea. Enkä ole itse asiassa ehtinyt edes sulatella kaikkea tapahtunutta, ollutta ja mennyttä. Tulevaa. Ehkä kaiken eletyn ja koetun jälkeen, ehkä ystävän menetyksen jälkimainingeissa ajatuksissani, ehkä kaiken tämän maailman epävarmuuden keskellä yksi ajatus on käynyt selkeämmäksi kuin mikään muu: Meillä on vain tämä hetki, mistään muusta emme varmuudella voi sanoa. Juuri siitä samasta syystä tuntuu aivan pakahduttavan tärkeältä elää tämä hetki täysillä, kokea juuri nyt niin paljon kuin mahdollista. Ei jättää mitään tulevan varaan, ehkä sitten jos joskus. Ei – vaan juuri nyt tässä heti. Haluan kokea kaiken. Elämän: täyden elämän.

Siitä huolimatta, oli kuinka kokenut, nähnyt, oppinut: juuri kun luulee selättäneensä pelon, kun luulee olevansa valmiina kaikkeen, sieltä se pelko hiipii taas kuiskuttelemaan. ”Jos nyt lähdet Pariisiin, ihan vain yksin, olemaan, nauttimaan, jotain pahaa voi tapahtua poissaolessasi: mitä jos et ole täällä, jos lapsille sattuu jotain. Tai jos juna ajaa kolarin, tai Pariisissa voi tapahtua jotain: Otatko riskin ja lähdet, kun pakkoa ei ole?” – Toinen sisäinen ääni vastaa: Lapsilla on isä, hyvä papa, joka hoitaa: sitä paitsi jotain voi tapahtua vaikka kotimatkalla töistä. Mutta olenko huono äiti, jos lähden? Uskallanko sanoa, että tarvitsen tätä matkaa, hetken yksin, aikaa omissa ajatuksissani, uusissa maisemissa?

Viime hetkillä käännän auton takaisin kotiin. Hitto, passi jäi kotiin. Ainoa henkilöpaperini. Suomalainen ajokortti ei sellaiseksi taida käydä: onko hyvä ajatus olla ilman henkilöllisyystodistusta Ranskan pääkaupungissa? Älä unohda, kaikesta huolimatta olet madame Finlande. Erilainen: joskus samanlainen. Sitten takaisin. Auto parkkiin. Juoksujalkaa kohti juna-asemaa. Askeleet kopisevat, matkalaukun pyörät humisevat: vanha pariskunta astuu syrjään, teillä on varmaan kiire. Merci, merci, erittäin ystävällistä. Sitten vihdoin istahtaminen junan penkille. Ajoissa. Seikkailu alkokoon. Ensimmäinen haaste on selätetty.

Seuraava haaste on heti edessä. Hotellin varausta tehdessä luottokortti ei ole suostunut toimimaan. Hotellista on soitettu, madame yrittää varata huonetta. Olisiko joku toinen tapa, kun ei nämä kortit nyt toimi. Madame, luotan sinuun, pidän sinulle varauksen, soita aamulla ennen kuin tulet. Nyt on tullut sen aika, katsoa, onko ranskalaiseen sanaan luottaminen. Onko minulla hotelli vai lähdenkö sellaista metsästämään? Sen takia tuntui hyvältä ajatukselta hakea passi. Äiti-ihminen ei voi olla kovin uhkarohkea. Junan vessasta soitto hotelliin: Täällä Madame M. Tämä on virallisesti ensimmäinen kerta kun puhuttelen itseäni rouvaksi, madameksi: Tämä on varmaan se hetki, kun voin sanoa, että ranskalaisuudesta jotain on todella tullut osaksi itseäni. Olen todella tuo Madame MM.

Kyllä, hotellivaraus on ja pysyy Madamelle: ihanaa. Junalta etsiskelen metroa: täytyy varmaan vielä mainita, että tämä on todella ensimmäinen oikea visiittini Pariisiin. Kolmen vuoden jälkeen. Ensimmäisenä vuonna kävin yhdellä työmatkalla Pariisissa, jolloin kuuliaisesti seurasin pomoani. Nyt olen yksin, täysin untuvikkona, täällä Ranskan sydämessä. Junasta poistuessani kaipaan sinua ystäväni. Olen hieman allapäin. Olikohan tämä niin hyvä idea sittenkään. Mitä minä täällä teen, yksin. Sitten metrossa penkillä istuessani, katusoittelijan soittessa menevää musiikkia, jalkaa alkaa hipattaa, nuori pariisitar toisella puolella huojuu musiikin tahdissa. Vilkaisemme toisiamme, koemme jotain yhdessä, jaamme hymyn. Pariisitar antaa soittajalle rahaa. Minä jään kaivelemaan lompakkoani. Ehkä sitten ensi kerralla.

Mutta Pariisi, luulen, että tulemme toimeen vallan mainiosti.

Ja silloin kun henkäys aamutuulen
Jokin täyttää tämän pienen huoneen
Se mut viimeinkin herättää

Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä ei voimiaan säästä
Minut pystyyn kiskaisee
Elämän nälkä istuu olkapäällä käskee lähde jo täältä
Mua eteenpäin rohkaisee
Elämän nälkä
Eteenpäin rohkaisee

Pave Maijanen: Elämän nälkä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s