Hei rakas Suomi!

Kiitos, että olet synnyinmaani: ilman sinua en olisi samanlainen. Totta on sanonta, että joskus pitää mennä kauaksi nähdäkseen lähelle ja minun tapauksessani tämä pitää todella paikkansa. Ymmärrän nyt, että olen saanut kasvaa ja elää turvallisen lapsuuden Suomenmaassa. Olet antanut minulle paljon. Olet antanut minulle kodin ja perheen, vanhemmat ja ystävät. Olet opettanut minulle paljon ihmisyydestä ja tasa-arvosta. Olet antanut minulle koulutuksen ja näyttänyt työnteon merkityksen. Olet antanut minulle uskon ihmisiin. Olen saanut sinulta paljon mahdollisuuksia toteuttaa itseäni ja sinä olet näyttänyt minulle, että minä itse voin paljon asioita. Olen saanut sinulta äänen ja kielen – äidinkielen, jota mikään muu kieli ei koskaan voi korvata. Olet myös näyttänyt minulle sen merkityksen ja sen, mitä sinä merkitset minulle.

Toisaalta kaikki saamani tai oppimani ei ole pelkästään hyvää. Olen oppinut sinulta myös, mitä epätasa-arvo merkitsee: kuinka emme aina näe toisiamme samanarvoisina, kuinka voisimme tehdä enemmän muiden hyväksi, jakaa muille siitä hyvästä, mitä meillä on ja monista hyvistä tarkoituksista huolimatta sukupuolten tasa-arvo on yhä haave. Olen myös oppinut sinulta, kuinka kaikesta hyvinvoinnistamme huolimatta kaikilla ei ole yhtä paljon – enkä tällä välttämättä tarkoita vain materiaalista omaisuutta.

Olemme kaikki kohdanneet uusia haasteita kuluneena vuonna. Toivon, että kaikista haasteista huolimatta maana jatkat kasvamista kohti suurempaa ihmisyyttä, yhtenäisempää kansaa. Toivon, että et luovu uskostasi ihmisyyteen ja hyvyyteen. Toivon, että pysyt ihmisen kokoisena maana, josta voin tuntea suurta ylpeyttä, silloin kun sinusta puhun muille ihmisille täällä eteläisellä puolella Eurooppaa. Olen ylpeä sinusta ja puhtaasta luonnosta ja sen koskemattomuudesta, jylhyydestä, jonka muistan sydämessäni. Minulle olet aina kaunein päällä maan ja sinulla on pysyvä paikka sydämessäni, joka ei koskaan lähde pois. Olet minun juureni – kosketus synnyinmaahani, jota ilman en olisi olemassa.

Sinä olet se, jota kannan sydämessäni: sydämessäni läikähtää sanoessani; minä olen suomalainen. Silloin mielessäni havisevat suuret jylhät havupuut, puhtaat vedet lipattavat rantakiviin ja sini-valkoinen kesätaivas kohoaa yläpuolellani. Kohta puolivuotta on kulunut edellisestä visiitistäni Suomeen ja ikävä alkaa kohottaa päätään. Mielessäni kävelen talvisen Helsingin pimeneviä, jouluvalojen koristamia katuja, näen valkean uljaan tuomiokirkon kupolin kattojen yllä ja muistelen Senaatintorin joulumarkkinoita, pakkasessa palelevia sormia ja varpaita, kylmää nenänpäätä. Mielessäni hellin näitä muistoja sinusta ja toivon, että pian pääsen taas asettamaan jalkani maahan, jossa olen syntynyt. Tänään, itsenäisyypäivänä, kohtan lasillisen kuohuvaa sinulle, kiitokseksi kaiksesta, mitä olet minulle antanut ja yhä annat. Mielessäni näen tänään sinivalkoisen lipun liehumassa lipputangossa. Sydämeni koti on ja pysyy Suomessa.

Vicky Rosti: Sua kaipaan niin

Aina uudelleen teen matkaa eiliseen
Muistojani selaten elän hetken kerrallaan
Ja kaipaan

Aika kuljettaa mua luokses uudestaan
Siltä turhaan kyselen
Miksen osaa unohtaa
Kun kaipaan sua niin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s