Miesten maailmassa

En voi välttyä kirjoittamasta tästä, sen verran nuo kummat otukset ovat taas pyörineet mielessä niin hyvässä kuin pahassa. Miehet. Olkoon tämä osittainen jatko-osa ranskalaisesta miehestä. Täällä ollessa olen ajatellut usein, kuinka ihania nuo miehet ovatkaan. Elämä olisi monella lailla huonompaa ilman heitä. Olen myös ajatellut, että olen kollektiivisesti rakastunut ranskalaisiin miehiin. Mielestäni he ovat yleensä aivan ihania, ihastuttavia olentoja. Minun olemiseni olisi ollut paljon yksinäisempää ja paljon surullisempaa ilman miesten olemassaoloa. Mikä siinä onkaan, mutta miehet ovat olleet heitä, jotka ovat ottaneet minuun kontaktia, tervehtineet ja auttaneet. Naiset pitävät enemmän etäisyyttä. Olen kyllä tavannut ihania ja avuliaita naisiakin, mutta harvemmassa he ovat olleet. Tähän nyt tietysti voi sanoa, että mies – ja erityisesti ranskalainen mies nyt pitää naisista ja vaalea nainen varmasti kiinnittää huomion. Ehkä niin, vaikka en silti erityisesti usko, että nämäkään minua auttaneet miehet ovat tulleet flirttailemaan. Ei se sitä tunnetta ainakaan ole jättänyt kuin sen muutaman kerran, kun ei ole jäänyt epäselväksi, että olen sattunut miellyttämään jonkun silmää. Siispä voin aidosti sanoa, että ranskalainen mies on ihana. Niin myös se minun oma mieheni.

Sitten tulee se suuri MUTTA. Olen jo kerran kirjoittanut miehistä auton ratissa. Nyt on pakko kirjoittaa siitä lisää. Ranskalainen mies on aivan äärettömän raivostuttava autoillessaan. En todella tiedä, mitä miehen päässä tapahtuu sillä hetkellä, kun hän käynnistää auton. Hänestä tulee täysin aivoton kaahailija. Inhoan sydämeni pohjasta niitä miehiä, jotka tulevat autollaan aivan peppuun kiinni roikkumaan niin, että peruutuspeilistä voi nähdä nenäkarvatkin, niin lähellä hän on. Useinmiten tällainen ranskalainen mies ajaa saksalaista autoa: joko Volkswagenia tai Audia. Mikä siinä taas onkaan, että tämän tyypin miehet valitsevat saksalaisen merkin. Oma verenpaineeni kohoaa aivan saman tien, kun tällainen hännystelijä osuu kohdalle. Ei siinä mitään, ohi saa mennä, jos haluaa, mutta jos se ei ole mahdollista liikenteen takia, se hännysteleminen ei auta yhtään mitään. Viime viikolla ollessani letkassa traktorin takana kohdalle osui vielä sellainen tapaus, joka sai savun nousemaan korvista. Jokainen haluaa aivan varmasti mennä ohi, mutta kyllähän tässä tapauksessa mennään järjestyksessä jokainen vuorollaan. Sieltä takaa mies lähti minun vuorollani ohittamaan, ja kehtasi vielä tyytätä minulle. Minä lähdin perään ja tyyttäsin kuuluvasti hänelle. Ranskalaiset kommunikaatiotavat tarttuvat minuunkin. Sen jälkeen hännystelin häntä sinne asti, että minun oli käännyttävä omalle reitilleni. Argh, minulla meni varmaan puoli tuntia rauhoittua tästä ärsyttävästä episodista. En vain kestä tuollaisia omahyväisiä miehiä auton ratissa, jotka kuvittelevat omistavansa koko maailman. En todellakaan tiedä, miten tulen selviämään tästä, kun nyt kahden vuoden jälkeen ärsytykseni on jo tällä tasolla.

En pidä ranskalaista yhteiskuntaa patriarkaalisena tai ”machona”. En koe, että me naiset olisimme jotenkin alisteisessa asemassa. Toki naisten ja miesten tasa-arvosta keskustellaan paljonkin. Yliopistolla minulla oli naisopettaja, joka jokaisen asian yhteydessä muisti mainita naisnäkökulman. Ranskassa ei esimerkiksi koskaan ole ollut naispresidenttiä ja vain yksi naispääministeri. Toki tätä emme välttämättä edes toivo, jos naispresidentti tarkoittaa tällä hetkellä äärioikeiston vaalivoittoa. Silti omiin periaatteisiini kuuluu äänestää naista, sillä se on ainoa tapa, jolla naiset pääsevät valtaan. Olen yhden ainoan kerran presidentinvaaleissa äänestänyt miestä. Silti yleisesti ottaen puhummepa sitten Suomesta tai Ranskasta, maailma on miesten. Valitettavasti samanlaisia kaahareita on maailma täynnä. Usein maailma toimii miesten ehdoilla ja samanlaisia pepussa kiinni hännystelijöitä on joka alalla. Naisten pukeutumista arvostellaan aivan kuin nytkin Sanna Marinin kauniisti stailattua kuvaa. Aina joku on sanomassa, miten naisen pitäisi olla. Itse keksin vasta äskettäin, että miesten maailmassa, jossa miehet jyräävät tummilla puvuillaan samalla kuin naisia moititaan kukkamekoistamme, korkokengät on minun vastaiskuni. Olen lyhyt ja vaalea. Olen usein miesten maailmassa epäuskottava. Korkokengät tietysti tuovat toivottuja lisäsenttejä olemukseeni, mutta ennen kaikkea niiden kopina, vaativasti tahtia lyövä isku, kertoo minun arvovallastani. Kun tarvitsen uskottavuutta miesten maailmassa, valitsen kengät, jotka kopisevat. Valitettavasti tämä ei ole vitsi.

Muistan olleeni 18-vuotias, kun Tarja Halonen valittiin presidentiksi. Se oli jotain uutta ja mahtavaa. Naisille oli koittamassa uusi aikakausi. Kaikki oli mahdollista. Kuinka surullista on nyt 20 vuotta myöhemmin todeta, että lopulta mitään suurta muutosta ei tullut. Olemme ehkä ennemmän taantuneet tuosta ajasta kuin edenneet. Minulle tasa-arvo on sitä, että nainen saa olla nainen ja juuri sellainen kuin haluaa. Se ei tarkoita jotain takapajuista käsitystä siitä, että nainen vaietkoon seurakunnassa ja hoitakoon lapsia. Ei minun ole tarpeen hävetä naiseuttani tai äitiyttäni. Minulle tasa-arvon on sitä, että saan olla juuri niin naisellinen kuin haluan, ja silti tulen kohdelluksi aivan tasavertaisena kuin miehiäkin. Sen takia en voi sietää niitä tilanteita, joissa joku käyttäytyy tökerösti naisia tai toisaalta miehiä kohtaan. Sen jälkeen kun puhuin yliopistolla naissurmista – le feminicide, se maskuliininen sana joka tappaa – minulle usein vinkataan jutuista, jotka koskettavat naisten tasa-arvoa. En ehkä ole sellainen feministi, joka ryntää rinnat paljaana kadulle rintaliivit liekeissä, mutta kyllä sellainen, että uskon, että nainen voi ja saa tehdä aivan juuri sitä, mitä haluaa.


Julien Doré – La femme est l’avenir de l’homme (Jean Ferrat)

Le poète a toujours raison
Runoilija on aina oikeassa
Qui détruit l’ancienne oraison
Kuka tuhoaa vanhan rukouksen
L’image d’Eve et de la pomme
Kuvan Eevasta ja omenasta
Face aux vieilles malédictions
Vanhojen kirousten edessä
Je déclare avec Aragon
Julistan yhdessä Aragonin kanssa
La femme est l’avenir de l’homme
Nainen on miehen tulevaisuus

Pour accoucher sans la souffrance
Synnyttää ilman kärsimystä
Pour le contrôle des naissances
Hallita syntyvyyttä
Il a fallu des millénaires
Se kesti vuosituhansia
Si nous sortons du moyen âge
Jos poistumme keskiajalta
Vos siècles d’infini servage
Teidän vuosisatojen loputon orjuus
Pèsent encor lourd sur la terre
Painaa yhä raskaasti maailmaan

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s