Rutiinien katkaisua

Rutiinit ovat tärkeitä monien asioiden loppuunsaattamiselle. Yhtä tärkeää mielelle on kuitenkin katkaista rutiinit. Kuinka niin usein ajattelemme tekevämme asioita sitten joskus, mutta emme kuitenkaan koskaan tee niitä. Sen vuoksi nykyään pyrin nappaamaan hetkiä, jolloin vain menen sinne, minne nenä sattuu osoittamaan tekemään niitä ”sitten joskus” asioita. Toisinaan mieli tarvitsee hiljaisuutta ja katkaisua arjesta. Ainakin minä tunnen, milloin mieli alkaa olla ylikuormittunut. Kun yö ei tuokaan tarvittua lepoa. Kun olo on aamulla yhtä nuutunut kuin illalla sänkyyn mennessä. Juuri silloin parasta terapiaa on tehdä jotain suunnittelematonta tai jotain, mitä ei normaalisti tekisi: mennä aamulla ennen töihin menoa juomaan kuppi kahvia tai käydä kävelyllä. Tai vaikka vain mennä töihin eri reittiä. Aikaa tähän ei välttämättä tarvitse paljoa, kunhan se vain katkaisee rutiinin.

Minä tein niin juuri viime viikolla. Vein lapset kouluun ja kun kukaan ei odottanut minua missään, ajoin lähikylään tietämättä siitä mitään tai suunnittelematta sitä sen kummemmin. Vaihtoehtoina oli kuppi kahvia tai kävely kylän läpi kuvia ottaen. Sitten näin kyltin, jossa luki chapelle, kappeli. Lähdin seuraamaan sitä ja lopulta kiipesin ylös kukkulalle vuonna 1857 rakennetulle kappelille, joka on rakennettu sen kunniaksi, että koleraepidemian aikaan (1851-1854) tässä kylässä ei ollut yhtään sairastunutta. Jälleen kerran mikä yhteensattuma. Maisemat ovat henkeä salpaavan kauniita, lähes ylhäisiä. Näkymä kauas on koskettavan kaunis. Katseen kaikotessa kaukaisuuteen voi tuntea itsensä hyvin pieneksi. Pyhyys on läsnä tässä hetkessä. Mieli hiljenee ja vaikenee. Linnut sirkuttavat. Jossain kaukana virtaa maiseman halkaiseva maantie. Olen kaukana kaikesta. Istun hiljaa siellä korkealla aivan yksin ja mietin. En mieti mitään ja kuitenkin kaikkea. Elämä on maantie. Uskallanko yhä luottaa elämään? Siihen, että asiat järjestyvät ilman huolehtimistakin. Jos elämä on maantie, joskus pitää poiketa kaikista kuljetuimmalta tieltä.

Hiljaisuus tekee mielelle hyvää, mutta niin myös seura. Eräänä viikonloppuna vietimme aikaa mieheni veljen perheen seurassa. Kälyni pyytää minua kanssaan puutarhakauppaan. Lähden tietenkin. Siellä yhdessä kävelessämme mieleeni juolahtaa ajatus siitä, kuinka kauan viime kerrasta onkaan. Kuinka kauan on siitä, kun olen ollut shoppailemassa jonkun kanssa? Tällainen ohimenevä jutustelu asioista, joita näemme edessämme. Olisiko tämä hieno? Katso tätä. Oih, kuinka tämä reissu tekikään hyvää. En kaipaa seuraa koko ajan, mutta kyllä minä ystäviä kaipaan. Kovastikin. Sellaista puolihuolimatonta juttelua, jossa ei aina ole mitään järkeä, mutta joka on yhtä miellyttävää kuin kävely kesäniityllä.

Autolla ajelu on ollut viime kuukausina myös yksi katkaisu arjesta. Kun yhtäkkiä huomaan asioita, joita en ole aikaisemmin nähnyt: kukkulan päällä oleva linnanraunio tai toisen kukkulan päältä avautuva näkymä merelle asti. Kuinka usein olemmekaan laput silmillä, näkemättä sitä, mikä edessämme tänään avautuu? Toisinaan unohdun ajelemaan. Ajattelen, että onpas kaunis maisema, jota en muistakaan nähneeni aikaisemmin. Niin, luultavasti sen takia, koska olen unohtanut kääntyä oikeasta risteyksestä. Ehkä en tunnekaan kaikkia teitä vielä kuin omia taskujani. Noh, opinpa ainakin uusia reittejä. Joskus eksyminen on yhtä tärkeää kuin löytäminen.

Autoilu on myös omien rajojen koettelemista. Joskus puristan rattia kaksin käsin ja suljen lähes silmäni. Kapealla tiellä kaksi autoa rinnakkain, tai joskus bussi tai rekka. Saako sulkea silmät? Huh, nyt jos ei kolahda niin sitten ei koskaan. Kun saavun Barcelonaan johtavan moottoritietä edeltävään liikkenneympyrään, jossa liikenne on sen mukaista, ihan varmasti suljen silmäni. Nyt mennään; nyt liikenneympyrään sisään, vilkku päälle ja ulos. Pissat on melkein housussa siinä rekan vieressä pyöriessä. Milloin minusta tuli tällainen arkajalka? Johtuuko tämä siitä, että en tunne reittiä: en ennalta tiedä, mihin olen suuntaamassa, joten seuraan koko ajan karttaa että tietä, vai onko minusta yksinkertaisesti tulossa keski-ikäinen täti-ihminen? (Tiedän, mitä mieheni vastaisi tähän kolhittuani ”hänen” autonsa kylkeä juuri tiistaina.) Periksi ei kuitenkaan anneta. Jossain vaiheessa tämä on varmasti ihan lastenleikkiä. Ihan varmasti. Joskus autolla ajaessa mieli on kireä kuin viulunkieli. Sitten ihan varoittamatta tien varrella onkin iso lammaslauma paimenkoirineen. Yllätys on täydellinen, hiljennän vauhtia ja katselen tuota näkyä. Mieli on yllätetty, huolet karkoitettu. Miten ajaton näky kaiken modernin maailman keskellä.

Julien Doré – Sublime & Silence

Sublime et silence
Ylevyys ja hiljaisuus
Autour de moi tu dances
Ympärilläni sinä tanssit
Et moi j’oublie
Ja minä, minä unohdan
C’est à toi que je pense
Se olet sinä, jota ajattelen
Ta bouche brûlante
Polttavaa suustasi
Comme tu souris
Kun hymyilet
 
Le vide aurait suffit
Tyhjyys olisi riittänyt
Le vide aurait suffit
Tyhjyys olisi riittänyt
 
Sublime ja silence
Ylevyys ja hiljaisuus
Autour de toi tout tremble
Ympärilläsi kaikki vapisee
Tout fini
Kaikki on valmista
C’est à moi que tu penses
Se olen minä, jota ajattelet
À nos ivresses blanches
Öisiä huumaantumisiamme
Je fuis Paris
Pakenen Pariisista
 

2 Comments

  1. Ihana kirjoitus taas sinulta, olen melkein vuoden lueskellut sua , olen myös itse asunut Ranskassa ja eläydyn ja jaan niin monet sun kokemukset ❤️ Ehkäpä täältä jossain vaiheessa myös vielä sinnepäin takaisin, haluaisin kirjoittaa pidemmän sähköpostin sulle , iloa syksyyn !

    Tykkää

  2. Oi, kiitos ihanasta viestistäsi. Toivotaan, että tiesi vielä johtaa tännepäin ja ennenkaikkea, että pian päästäisiin ylipäätänsä matkustamaan. Jos haluat kirjoittaa minulle, olisi todella kiva kuulla sinusta. Minulle voi lähettää postia osoitteeseen: marjo.michon(a)gmail.com Ihanaa syksyistä viikonloppua!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s