Le monde d’après – jälkimainingeissa

Kesä on saapunut Etelä-Ranskaan. Ennen muuttoa luin, että Montpellierissä on vuodessa vain 33 auringotonta päivää. Viikko sitten sanoin miehelleni, että tämä ei voi pitää paikkaansa, sillä niin paljon on ehtinyt jo sataa tänä vuonna, että tuon tilaston mukaan loppuvuodesta ei pitäisi sataa ollenkaan. Ehdin jo sanoa, että alan pitää omaa tilastoa, sillä lukemani ja kokemani eivät kyllä tunnu olevan samasta todellisuudesta. Ranskan aurinkoisimmasta kaupungista on olemassa monenlaista tilastoa ja erään tilaston mukaan Marseille on kaikista aurinkoisin kaupunki 2858 aurinkotunnilla vuodessa kun Montpellierissä auringollisia tunteja olisi 2600. Tällä hetkellä säätiedotus vaihteeksi lupaa vain ja ainoastaan aurinkoa ainakin seuraavaksi 10 päiväksi, joten unohtanen tilastot hetkeksi. Tällä viikolla lämpötila kipuaa 30 asteen tuntumaan. Kohoava lämpö saa minut seuraavan ongelman eteen: ne puuttuvat kesävaatteet. Lähdemme siis ostoskierrokselle. Laitan kuuliaisesti maskin kasvoille ja se sujuu jo nyt paremmin. En ahdistu läheskään niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla. Tosin lämpö ja maski ei ole kaikista paras yhdistelmä, sillä se saa olon tuntumaan inhottavan höyryyntyneeltä ja hengittäminen tuntuu jotenkin raskaalta. Maskia on kuitenkin käytettävä koko ostoskeskuksen alueella, mutta välillä on ihan pakko haukata happea sen verran raskaalta olo tuntuu maskin kanssa. Eri kauppojen ovissa on merkitty luku, kuinka monta asiakasta liikkeessä saa olla samaan aikaan ja liikkeen edustalla on parkkiruudukot jonotusta varten. Zaran edustalla oleva jono on jo melkoinen, muihin liikkeisiin ei vielä tunnu olevan jonoa. Olen varma, että miehet rakastavat tätä uutta shoppailutyyliä.

Liikkeissä oleva valikoima ei tunnu olevan oikein ajan tasalla ja jokaisessa liikkeessä tuntuukin olevan alennusmyynnit käynnissä. Kesävaatteita en tahdo löytää, mutta päädyn ostamaan ihanat farkut, joita käyn ensin sovittamassa. Myyjätär höyryttää vaatteet ja käy desinfioimassa sovituskopin ennen kuin menen koppiin. Onneksi housut sopivat, sillä kovin monessa liikkeessä en kyllä jaksaisi samanlaista rumbaa, puhumattakaan siitä, että ensin pitäisi jonottaa putiikkiin pääsyä. Tunnin jälkeen olen kyllä muutenkin ihan valmis kotiinlähtöön. Löysinhän sentään jotain, joten ei siis ihan turha reissu. Ehkä jatkan shoppailua verkkokaupoissa. Olen päättänyt investoida kunnon bikineihin, sillä näillä keleillä ne ovat sen arvoiset. Tänään en kuitenkaan jaksa uutta sovittelu-urakkaa.

Rannalle – jaan täysin tämän tunteen

Emmanuel Macron kutsuu tätä elämää le monde d’après – maailma jälkimainingeissa. Elämä palaa hiljalleen normaaliin uomiinsa, mutta ei kuitenkaan samanlaisena kuin tätä ennen. Rannat ovat auenneet yleisölle ensimmäisenä viikonloppuna rajoitusten loppumisen jälkeen. Suuntasimme rannalle siis heti lauantaina, mutta sää on vielä pilvinen, joten ihmisiä ei ole liikkeellä paljoakaan, mutta lapset sen sijaan nauttivat aivan täysin. He eivät ole kyselleet, miksi yhtäkkiä ei mennä rannalle, mutta helpotus on varmaan suuri, kun voimme hiljalleen palata normaaliin, jos sitä niin voi kutsua. Sunnuntaina puolestaan on ensimmäinen aurinkoinen päivä rajoitusten keventämisen jälkeen. Niin mekin suuntaamme uudelleen rannalle. Tätä on odotettu, aurinkoa ja rantaelämää. Viranomaiset ovat päättäneet, että dynaaminen rantailu on sallittu, toisin sanoen rannalla sää kävellä, pelata, leikkiä, uida, mutta pyyhkeen päällä istuskelu tai loikoilu on kielletty. Muuta selitystä tähän en ole keksinyt kuin, että näin viihdymme vähemmän aikaa rannalla. Kahden melko pienen lapsen vanhemmalle tämä ei tuota paljon vaikeuksia, jälkikasvun puuhia voi hyvin seurailla seisaaltaankin ja vedenrajassa on muutenkin pidettävä vahtia. Poliisisedät ja -tädit kiertelevät rannalla ja käyvät kertomassa uusista ohjeista ihmisille, jotka ovat levittäneet pyyhkeet rantahiekalle. Kun laskemme tavaramme maahan, yksi poliisisetä on jo aikeissa sanoa jotain, mutta huomatessaan perässä seuraavat lapset, hän huikkaa pelkät bonjourit. Vähän myöhemmin näen kaksikon palaavan rannalle selvästi tympääntyneenä. Poliisivarustuksessa rannalla kiertäminen vahtien ihmisten rantakäyttäytymistä ei varmasti ole kaikista mieltä nostattavinta puuhaa. Kaikki ihmiset eivät myöskään tunnu suhtautuvan näihin uusiin sääntöihin kovin suopeasti, kun taas itse ajattelen, että nyt edes päästään ulos ja rannalle. Rannalla loikoilua voin vielä odottaa.

Epäilemättä dynaaminen ranta

Koirat ovat varmasti tämä poikkeusajan voittajia. Ensinnäkin koirat olivat niitä, joiden ulkoilusta pidettiin huolta silloinkin, kun muiden oli pysyttävä sisällä. Koirapuistot ovat auki, kun lasten leikkipuistot ovat edelleen suljettu. Minusta tuntuu, että koiria on joka paikassa aivan kuten niiden jätöksiäkin. Sen suhteen ranskalaiset eivät ole yhtään sen siistimpiä kuin missään muuallakaan, vaan aivan päinvastoin. On aivan käsittämätöntä, miten paljon koirankakkeloita on jalkakäytävän varrella. Lapsia joutuu koko ajan muistuttaa katsomaan, mihin he astuvat. Kolmanneksi en voi olla ihmettelemättä, kuinka suuri osa koiranomistajista ulkoiluttaa koiraansa vapaana, vaikka se on lain mukaan kiellettyä. Sen voisi jotenkin ymmärtää, jos koira tottelee omistajaansa ja toiset omistajat sanovatkin vastaan tullessaan, että koira on kiltti, joten lasten ei tarvitse pelätä. Ei ole kuitenkaan kauaa aikaa sitten ollessamme ulkoilemassa, kun eräskin nainen tuli samalle joenpenkereelle vapaana olevan saksanpaimen koiran kanssa, joka lähtikin tulemaan melko vihaisen oloisesti kohti vanhempaa poikaamme. Poika säikähti ja vielä enemmän säikähti äiti. Koira taas ei totellut omistajaansa ollenkaan. Nainen poistui vähin äänin paikalta, mutta seuraavana päivänä näimme hänet jälleen ulkoiluttamassa koiraansa, joka juoksi vapaana.

Joenranta

Koirista huolimatta kesä on saapunut iloksemme ja nyt alkaa taas elämä loputtomassa lomatilassa. Lämpö hellii jokaista solua ja varpaat pysyvät lämpiminä ilman villasukkia. Rantaelämällä on myös vähemmän mukavia puolia, sillä se tuo taas hiekka-aallon kotiin, sillä pienen pientä hiekanjyvästä löytyy nyt taas joka paikasta: eteisestä, kylpyhuoneesta, pesukoneen edustalta. Yksi imurointikerta ei riitä, sillä hetken kuluttua sitä löytyy taas jostain. Hiekkaa tulee rantakenkien, pyyhkeiden ja rantalelujen mukana kotiin. Kodin valtaavasta hiekasta huolimatta tuntuu aivan ihanalta nyt työntää varpaat syvälle rantahiekkaan ja kuunnella aaltojen pauhua. Tätä olen kaivannut enemmän kuin uskoinkaan. Kunhan vaan löydän jostain ne uudet bikinit olemme valmiita uuteen hieman erikoisempaan rantakauteen.

On hiekka polttavaa
Taivas punertaa
Edessäni puhdas meri on
Lämpö auringon
Kesäloma alkoi hymyillen
Nyt jo tunnen sen
Kesäleikit meikit ohentaa
Tule mukaan vaan.
Tapani Kansa: Kalajoen hiekat

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s