Feminiinejä ja maskuliineja: sanoja ja perheitä

Ranskankielessä on kahden sukuisia substantiiveja: feminiinejä ja maskuliineja. Mitään järkeä siinä ei ole, mitkä sanat ovat kumman sukuisia. Onkin melkoinen haaste oppia sanojen suvut, tosin arpomalla menee puolet oikein silloin, kun joutuu arvaamaan, kumman artikkelin sanan eteen laittaisi: la vai le. Niinpä olenkin yrittänyt keksiä jotain sääntöjä, jotka auttaisivat minua muistamaan, kummansukuisesta sanasta on kyse. […]

Lue lisää

Bonne rentrée ! Hyvää koulunaloitusta Ranskassa

Kesälomamatkalla istuudumme Finnairin kyytiin ja lähdemme Pariisista kohti Helsinkiä, kun kaiuttimista alkaa kuulua ranskankielinen kuulutus. Istun ja kuuntelen ja sitten käännyn kysymään mieheltäni: Tuoltako se kuulostaa, kun suomalainen puhuu ranskaa? Puhunko minäkin noin? Kielikorvani on kehittynyt kuukausien kuluessa niin paljon, että pystyn kuulemaan jo eri ihmisten ja aksenttien eroa. Samoin jossain tilanteessa saatan kuulla oman […]

Lue lisää

Tasapainoilua

Tasapaino on siitä erikoinen tila, että sen saavuttaminen voi viedä kuukausia, mutta sen menettämiseen riittää vain pieni hetki. Henkisen ja fyysisen tasapainon voi horjuttaa jo ihan jokin merkityksettömältä tuntuva asia: lapsen vatsapöpö, sanaharkka töissä tai kotona, tai jonkin sortin pettymys jonkin asian lopputuloksesta. Huonosti nukutut yöt, liian vähäinen tai liiallinen syöminen ja/tai paha mieli vie […]

Lue lisää