Helppoa kuin pyörällä ajo

Pyörällä ajo on kuin… pyörällä ajoa: kun sen kerran oppii, sen aina taitaa. Tämä tuli todistetuksi tämän kuun alussa, kun joogakouluni muutti kauemmaksi ja pois ratikkalinjani läheisyydestä. Oli siis ostettava fillari ja alettava fillaroida. Olen omistanut pyörän lähes aina, mutta Helsingin vuosinani en ole paljoakaan pyöräillyt, sen vuoksi ensin ajattelin, että mitenköhän se sujuu. Ei huolta, sillä hyvinhän se sujuu. Sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Reidet on tosi vieläkin tulessa varsinkin silloin, kun joutuu pyöräillä ylämäkeen. Erittäin hyvää kuntoilua siis. Ja vielä enemmän yhdistettynä joogaan: ensin 20 minuuttia pyöräilyä, sitten pari tuntia joogaa ja sitten taas pyöräilyä.

20 minuuttia pyöräilyä oli siis tavoite, jonka Google Maps ystävällisesti minulle laskelmoi. Ihan niin yksinkertaista se ei kuitenkaan ollut, jouduin toteamaan. Ensimmäisenä aamuna lähden liikkeelle Google pyöränkorissa heiluen ja yritän seurailla sen antamia ohjeita. Alkumatka menee vielä ihan mukavasti, mutta sitten jo vähän alan ihmetellä, mihin Google minua ohjaa. Joogakoulu sijaitsee keskustan tuntumassa minulle vieraan Gambettan kaupunginosan tuntumassa. Ehkäpä Google ottaa huomioon yksisuuntaiset tiet, ja toisaalta se ei tietenkään ota huomioon teitä, joita pitkin ei ole niin kiva ajaa. Lähellä vanhaa kaupunkia tiet ovat pääsääntöisesti yksisuuntaisia ja hyvin kapeita. Sen lisäksi alan epäillä, että vanhan kaupungin kapeilla kaduilla se kadottaa minun tarkan sijaintini, sillä se käskee minun kääntyä vähän sinne ja tänne. Alan olla jo vähän epätoivoinen, mutta lopulta 40 minuutin kirjaimellisen pyörimisen jälkeen saavun perille. Huh!

Kotimatka on samanlainen urakka. Seuraavan kerralla päätän luottaa suuntavaistooni keskustaan asti ja luottaa sitten Googleen. Sama lopputulos! Ehdin jo ajatella, että ei kyllä tule mitään tästä pyöräilystä. Kotimatkalla jätän Googlen oman onnensa nojaan ja päätän ajella oman pääni mukaan. Seuraan tienviittoja: kun löydän oikeassa suunnassa olevan kohteen, seuraan sitä ja alankin löytää jo ihan toimivia reittejä. Joillakin kaduilla on jopa pyöräilijöille erotettu oma kaistansa. Hei, nythän tämä alkaa toimia! Muutaman seuraavan viikon aikana optimoin jo aika mukavan reitin menomatkalle, ja pääsenkin aika lähelle 20 minuutin pyöräilyä. Niin helppoa se ei kuitenkaan ole, että kun löytää mukavan reitin yhteen suuntaan, se toimisi myös toiseen suuntaan, sillä usein tiet ovat yksisuuntaisia. Aamulla ennen 7 se ei niin haittaa, kun muuta liikennettä ei ole nimeksikään, mutta paluumatkalla on jo autoja, muita fillaroijia ja kävelijöitä, joten väärään suuntaan ajaminen ei ole oikein vaihtoehto. Siispä paluumatka on vielä osittain hakusessa.

Ehkä aika on kullannut pyöräilymuistoni enkä toisaalta ole Helsingin keskustassa ikinä pyöräillyt, mutta muistoissani pyörätiet ovat suoria asfaltoituja katuja, joita pitkin voi kiitää eteenpäin. Täällä parhaimmillaan pyöräkaistat ovat hyvässä kunnossa, mutta useimmiten kadut ovat repaleisia, täynnä kuoppia ja railoja, joihin ei halua joutua. Välillä joutuu lainaamaan jalkakäytäviä, joiden keskellä saattaa kasvaa puita, olla tolppia ja/tai roska-astioita. Roskat tyhjennetään tiistaisin ja perjantaisin, jolloin edellispäivänä asukkaat tai talonmiehet siirtävät roska-astiat kadulle roska-autojen tyhjennettäväksi. Näitä sitten joutuu väistellä pyörän kanssa. Myönnetään, että olen edelleen melko arka fillaroija, sillä epäröin edelleen polkea kapeilla kaduilla autojen seassa. Sen lisäksi minusta tuntuu, että olen melkoinen sunnuntai- tai turistiajelija, kun muut hurauttelevat omilla ajokeillaan takaa ohi, kaartavat risteykseen ja ajavat huoletta punaisesta valosta huolimatta tien yli. Minulla taitaa olla paljon opittavaa tästä kulttuurista…

Pyöräillessä kuitenkin näkee maisemia erilailla. Ihailen kauniita rakennuksia, joita ehtii nähdä paremmin kuin autolla ajaessa. Mietin itsekseni, että taidan olla melko onnekas, kun saan nauttia näistä maisemista. Matkani paras kohta on, kun saavun nousevan auringon valaisemalle Les Arceaux´lle, joka on 1700-luvulla rakennettu akvedukti. Silloin ei onni ole kaukana. Sen jälkeen saavun Cours de Gambettalle, joka on niin ikään uusi tuttavuus minulle. Jalkakäytävälle on erotettu oma kaistansa pyöräilijöille ja sitä pitkin on mukava ajaa. Täällä yllättäen tunnelma on lähes eksoottinen,täällä on lähi-itämainen tunnelma pikku putiikkeineen ja kahviloineen. Aamulla klo 7 kahvilat availevat oviaan ja kauppiaat täyttävät hyllyjään. Kadunlakaisijoilla näyttää olevan oma kantakuppilansa, jonka pöydän ääreen he kokoontuvat nauttimaan aamukahviaan. Pyöräily on selvästi oma taiteenlajinsa täällä. Minäkin alan päästä siihen makuun, että huikkailen pyörineni Pardon pardon, kun tarvitsen tilaa ja Merci, kun vanha herrasmies pysähtyy antamaan tälle pyöräilevälle pohjoismaalaisleidille tilaa! Ehkä minäkin vielä jossain vaiheessa viiletän tukka tuulessa hulmuten tuhatta ja sataa, mutta toistaiseksi ajelen ihan vain varoen eteenpäin.

Haluun kadota sun kaa

Ajetaan piiloon maailmaa

Kahestaan meidän kaistalla

Haluun kadota sun kaa

Taustapeilii ei tarvita

Kunnes kadotaan taajuuksilta

Brädi: Pakomatkalla