Tänään oli aivan ihana joogaharjoitus. Se oli pehmeä ja vahva yhtä aikaa. Viime viikot ovat erityisesti vieneet joogaharjoitusta eteenpäin ja olen miettinyt paljon sitä, miten paljon harjoituksesta saa voimaa tavalliseen elämään. Kesän lämpö tuo omat hyvät puolensa harjoitteluun, sillä osa kehon pehmeydestä tulee lämmöstä. Viime kuukausina olen opetellut hengittämään joogamatolla ja sekin on tuonut harjoitteluun uuden rytminsä. Hengittämisen lisäksi opettajani sanoi minulle jo aikaa sitten, että minä taidan olla sen tyyppinen ihminen, että kannan huoleni hartioillani. Myönnetään, että juuri sellainen olen. Onneksi opettajani on kärsivällinen ja kerta tosien jälkeen hän tulee luokseni, koskettaa hartioitani ja sanoo relax. Hän muistuttaa minua siitä, että tulemme joogamatolle luomaan lisää tilaa, emme lisäämään jännityksiä. Vähitellen alan jo itsekin huomaamaan, milloin hartiani ovat jännittyneet. Yhä useammin osaan jo tietoisesti rentouttaa nuo ikuisen jännityksen hartiani. Todellakin, kun rentoudun, saan enemmän aikaan. Kehoon tulee lisää tilaa, selkä suoristuu, kädet ojentuvat aivan erilailla. Kehoni rentoutuu ja asettuu uusiin asentoihin. Tarkoitus ei todellakaan ole vääntää hampaat irvessä, vaan kuunnella kehoa – ja niin, myös rentoutua. Joogassa rentoutuminen voi tarkoittaa myös sitä, että keho on voimakas, mutta rento. Olen myös oppinut rentouttamaan vaikkapa varpaat, mutta pitämään reidet vahvoina!
Miten ihmeellistä on, kun seisoessani kotona keittiöissä, tunnistan ensimmäistä kertaa, kuinka hartiani ovat jännittyneet. Päästän irti: rentoutan hartiat ja olen ihmeissäni. Tältäkö se tuntuu, kun en kanna jännityksiä mukanani. Tämäkö on minun normaali asentoni? Olen tainnut kantaa melkoista taakkaa hartioillani monet vuodet. Niin monet vuodet, että siitä on jo tullut uusi normaali enkä ole enää tiennyt mistään muusta. Pikkuhiljaa säännöllinen joogaharjoitus on alkanut tehdä tehtäväänsä. Minussa ja minulla on lisää tilaa. Itse asiassa tuo uusi tila on erityisen tarpeellinen mielelle. Keho muuttuu lähes itsestään, mutta mieli on se, joka tarvitsee vakuuttelua. Huomaan, missä mieleni rajat nyt on. Tunnen sen kehossani, missä kohdassa mieli sanoo, että tästä et mene pidemmälle.
Olen tehnyt paljon ykkössarjaa tämän kevään aikana. Se on eittämättä tehnyt hyvää. On ollut hyvä rakentaa uudelleen toimiva ja vahva harjoitus, mutta nyt yhä useammin opettajani on toistanut minulle, että on aika jatkaa eteenpäin. On aika lisätä kakkossarjan harjoitusta, mennä pidemmälle. Tiedän sen itsekin, että nyt on jatkettava matkaa. Tiedän, että harjoitukseni on muuttunut sujuvammaksi ja nyt kakkossarjan myötä olen todellakin koputtelemassa mieleni rajoja. Taaksetaivutukset tuovat omat haasteensa ja niissä joutuu usein kohtaamaan paljon mielen pelkoja. Taaksetaivutuksissa joutuu luottamaan itseensä, mutta samalla myös luottamaan siihen tuntemattomaan, jota ei voi nähdä vaan ainoastaan tuntea. Ennen lasten saamista osasin tehdä taaksetaivutukset itse, vaikka se ei ole koskaan erityisen helppoa. Nyt olen jälleen oppimassa, hakemassa siihen uutta lähestymistapaa. Haastamassa itseäni uudelleen.
Taaksetaivutukset ja ylösalaiset asennot haastavat katsomaan maailmaa uudesta näkökulmasta. Ehkä juuri sen takia ne tuntuvat niin pelottavilta. Minulle kaikki nämä, niin hartiaseisonta silloin, kun aloitin joogan ja myöhemmin päälläseisonta ovat olleet kovan työn takana. Muutama viikko sitten minulle muistui mieleen, kuinka silloin 10 vuotta sitten, halasana eli suomeksi kai aura, sai pelkokierrokset taivaaseen. En uskaltanut laskea jalkoja alas lattiaan. Pikkuhiljaa kauhu antoi periksi ja nyt en lähes enää muista, että se on joskus pelottanut minua. Olen rikkonut omia rajojani. Sitä kai elämä on, rajojen rikkomista. Sitä, että menemme eteenpäin, kehitymme. Elämä on sitä, että emme usko omia tai toisten uskomuksia: et sinä voi, koska et sinä ennenkään. Tai koska ei kukaan muukaan.
Olemisen riemu ei ravistele olkapäitä
Runoilijan kehto ei ole ruusuista tehty koskaan
Hiljaisuuden huntu ei milloinkaan petä kuulijaa
Mikä nämä yhdistää? Rakkaus suureen elämään
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote, siinä kaikki
Dave Lindholm: Pieni ja hento ote
Ranskattarena 