Pakomatkani arjesta kohteeksi valikoitui Toulouse, sillä se täyttää lomalleni asettamani ehdot: siellä on tarjolla aamuisin joogaa enkä ole aikaisemmin käynyt siellä. Lisäksi saan puhua ranskaa. Etukäteen en tiedä kaupungista paljon mitään ja muutamaa päivää ennen lähtöä tutustun nopeasti, mitä kaupungissa kannattaisi tehdä. Mitään tarkkoja suunnitelmia minulla ei ole tehtynä. Hyppään Montpellierissä junaan, joka on lähtenyt Nîmes’stä ja jonka pääteasema on Bordeaux´ssa. Juna on lähes puolituntia myöhässä, mutta ei se mitään. Onhan minulla aikaa odotella. Junamatka Toulouseen kestää hieman yli kaksi tuntia. Odotan innolla, mitä mieltä kaupungista olen. Toulousessa on noin 475 000 asukasta, ja se on Ranskan neljänneksi suurin kaupunki. Opiskelijoita siellä on 100 000.
Olen lähes innoissani siitä, että Toulousessa on metro, sillä se muistuttaa minua Helsingistä. Katson jo etukäteen, että pääsen onneksi metrolla hotellille. Metroasemalle saapuessani muistan taas, kuinka tyypillisen eurooppalaista on, että metroaseman edessä on ihmisiä pyytämässä rahaa. Palaan jo lipun ostettuani antamaan euron naiselle, joka pitää sylissään pientä vauvaa. En vain voi sille mitään. Toulousessa on kaksi metrolinjaa ja kolmatta ollaan rakentamassa. Metro on helppo ja nopea tapa liikkua paikasta toiseen ja 3 päivän julkisen liikenteen lippu maksaa 12,20 euroa. Metrolinjat risteävät Jean Jaurèsin asemalla ja metrolinjaa pääsee vaihtamaan nopeasti. Yhtenä aamupäivänä A-linja on kuitenkin todella ruuhkainen. En mahdu kyytiin ja kolmanteen metroon vain änkeän itseni. Metro on automaattimetro ja metrossa on portit, jotka aukeavat kun metro saapuu. Vielä kodikkaampi olo tulee siitä, että näissä ovissa on käyttäytymisohjeistuksia tosin sen käänteispsykologisessa merkityksessä: Ethän tervehdi, kiitä tai hyvästele. Ethän anna muille tilaa jne. Helsingin busseissa oli viime vuoden lopulla vähän samanlaisia ohjeistuksia ja silloin ajattelin, että suomalaiset ovat ainoita, jotka näitä tarvitsevat. Mutta ei, toulouselaisetkin tarvitsevat!
Todellisuudessa ihmiset ovat kyllä hyvin ystävällisiä. Ihastun välittömästi kaupunkiin ja sen tunnelmaan. Toulouse sijaitsee Etelä-Ranskassa, mutta sisämaassa ja sen läpi virtaa Garonne-joki ja Canal du Midi -kanava. Kaupungin tunnelma on minulle hyvin syvän eteläranskalainen ja kaupungilla on erityinen rakennustyyli: missään muussa Ranskan kaupungissa ei samassa määrin ole rakennusmateriaalina käytetty punatiiltä, joten Toulouse erottuu erityisen hyvin joukosta. Toulousea kutsutaankin sen värin perusteella nimellä la ville rose, vaaleanpunainen kaupunki. Ihastun näihin kauniisiin taloihin ja en ole varmasti missään ollessani ottanut niin paljon kuvia pelkistä taloista. Ne vain ovat niin kauniita. Sen lisäksi täällä punatiiliset rakennukset eivät ole synkkiä. Ehkä se johtuu runsaasta auringonvalosta, mutta tänne nämä talot sopivat hyvin.
Kaupungilla on tietenkin pitkä historia, jo roomalaiset hallitsivat kaupunkia. Kaupungin varhainen nimi oli Tolosa, mutta sen merkitystä ei tiedetä. Kaupunki onkin ihan täydellinen, sillä minusta on kiva vain kävellä katuja pitkin ja katsoa, mitä eteeni tulee. Näkemisen arvoisia ovat tietenkin kaupungin keskusaukio Place du Capitole ja kaupungin useat kirkot. Le Capitole on kaupungintalo ja sen sisäpihalle ja sisälle pääsee tutustumaan ilmaiseksi.
Käyn tällä vierailulla vain kahdessa kirkossa, sillä ne sattuvat osumaan reitilleni. Nämä kaksi ovat ainakin todella vaikuttavia: Basilique Saint-Sernin ja Eglise des Jacobins. Saint-Sernin on yksi Euroopan suurimpia säilyneitä romaanisia kirkkoja, ja sitä rakennettiin vuosien 1080 ja 1120 välillä. Se on nimetty Toulousen ensimmäisen piispan, vuonna 250 marttyyrina kuolleen Pyhän Sernin mukaan. Saint-Sernin on osa Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreittiä. Kun saavun basilikaan puolen päivän aikaan, soi sisällä urut. En tiedä, mikä konsertto on käynnissä, mutta se antaa aika vaikuttavan sisääntulon basilikaan. Basilika on vaikuttava pyöreine holvikaarineen.
Goottista rakennustyyliä taas edustaa Couvent des Jacobins. Se sijaitsee lähestulkoon Garonne-joen rannalla, kävelymatkan päässä Pont-Neuf -sillalta. Kirkko on valmistunut 1200-luvun lopulla ja kivan vastakohdan sen majesteettiseen ulkomuotoon tuo se, että se sijaitsee aivan lyceen eli lukion vieressä. Sen lähiympäristössä liikuskeleekin paljon nuoria, ainakin nyt vielä kesäkuussa, kun koulu ei ole vielä loppunut. Nuoret opiskelijat pääsevätkin harjoittelemaan englanninkielen taitojaan neuvoessaan vanhoja turistitätejä oikealle reitille. Tämä kirkko on ollut aikoinaan dominikaanisen veljeskunnan luostari. Kirkkoon pääsee sisälle ilmaiseksi, mutta luostariosaan ja näyttelyihin tutustuminen maksaa muutaman euron.
Museoitakin riittää ja itse olisin halunnut mennä klassisen taiteen museoon Fondation Lembergiin ja vaikka netistä luenkin, että osa siitä on suljettu remontin vuoksi, en pääse lainkaan sisälle, sillä rakennustyöt ovat käynnissä museon edessä. Tässäpä siis hyvä syy suunnata uudelleen kaupunkiin! Toulousessa on myös useita kauniita puistoja, joissa voi käydä lepäämässä ja rentoutumassa, kun kaupungilla kiertely alkaa väsyttää. Erityisesti näkemisen arvoinen on japanilainen puutarha jardin japonese, jossa voisi viettää pidemmänkin aikaa, niin kaunis ja harmoninen se on. Tuntuu kuin siellä vallitsisi pysyvä hiljaisuus, mutta ehkä se on vain minun mieleni, joka hiljenee. Toiset ovat tulleet tänne maalaamaan tai piirtämään, toiset vain viettämään aikaa. Hotelliltani on kävelymatka kolmeen muuhun puistoon, jotka sijaitsevat niin lähekkäin, että on kuin kävelisi yhden ja ainoan puiston läpi: ne ovat ihania viherkeitaita keskellä kaupunkia ja täällä voi vaikka järjestää pienen piknikin. Kun alkaa väsyttää, valitsen niistä yhden, käyn kaupassa ostamassa syötävää tai juotavaa ja tulen hetkeksi istumaan.
Ravintoloita ja kuppiloita kaupungissa riittää. Toulousen erikoisuutena pidetään Cassoulet’a, johon tulee perinteisesti valkoisia papuja ja lihaa tai makkaraa. Se ei kuitenkaan kesäkuumalla erityisesti houkuttele. Lämpötila kaupungissa voi tietenkin nousta melko korkeaksi, sillä se on niin sisämaassa, että meren vilvoittavaa vaikutusta siellä ei tunnu. Visiittini aikana lämpötila on hieman yli 30 asteen, mutta lämpö kyllä tuntuu melko painvalta. Siksikin lepohetket puistoissa tai viileissä kirkoissa tuovat hetken helpotuksen lämmöltä. Puistossa lekotellessani puistonvartija tulee kuitenkin luokseni kertomaan, että myöhemmälle on annettu varoitus ukkosmyrskystä. En ole tottunut siihen, että täällä sää voi muuttua nopeastikin, mutta paikalliset tuntuvan suhtautuvan varoituksiin melkoisella vakavuudella. Itse en sitä osaa tehdä, mutta vartijan varoituksen jälkeen keräilen kuitenkin tavarani ja lähden siirtymään ainakin lähemmäksi hotellia. Varoitus ei ole turha, sillä seuraavana päivänä osa metrosta on suljettu, koska runsaan sateen vuoksi metrotunnelit tulvivat ja osa kaupungista on ilman sähköä. Onneksi silloin olen jo turvallisesti kotona.
Niin, mitä muuta tähän voisi sanoa kuin, että Toulouse vei sydämeni. Tähän kauniiseen kaupunkiin haluan ehdottomasti vielä palata takaisin. Kaupunki oli juuri täydellinen tämän hetkiseen mielentilaani ja nautin joka hetkestä. Tällaiset pienet pakomatkat arjesta aion ottaa tavaksi, sillä tekee hyvää olla hetki irti arjesta. Olen lisäksi iloinen, että reissuni osui viime viikolle, sillä kaupungissa saattaisi olla todella tukalaa tämän viikon paahtessa, jossa lämpötila nousee varmasti 40 asteeseen. Tosin kovin lämmintä taitaa olla suuressa osassa Ranskaa. Meillekin on tälle päivälle luvattu juurikin se 40 astetta. Katsotaan, miltä se tuntuu!
Kivikirkot ja rautaportit ja kasvot sotilaan
joka palatsin eessä vartioi valtiastaan
nämä ovat kaltaisesi nämä pysyvät paikoillaan
mutta junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan
Jenni Vartiainen: Junat ja naiset
Ranskattarena 