Ranskan kieli kuuluu romaanisiin kieliin, jota puhuu äidinkielenään noin 80 miljoonaa eurooppalaista ja maailmanlaajuisesti 113 miljoonaa ihmistä. Tämän luen Ranskan kulttuurioppaastani. Ranskalaiset puhuvat mielellään ja paljon ja kaiketi suhtautuvat omaan kieleensä hyvin tunteenomaisesti. Siksi kai myös niin monen kansainvälisen organisaation; kuten YK:n yksi virallisista kielistä on ranska. Minulle selviää myös, että Jacques Chirac presidenttikaudellaan pyrki suojelemaan ranskankieltä ja mm. kielsi ministereitään puhumasta englantia ulkomaanvierailuillaan. Huh! Luen hieman lisää ranskankielen historiasta ja se tietenkin pohjautuu latinaan niin kuin suurin osa eurooppalaisista kielistä. Ranskan kieli on muotoutunut latinan murteen pohjalta, johon on sekoittunut vaikutteita frankkien kielestä ja gallien puhumaa kelttiläistä kieltä. Aikanaan sitä kutsuttiin vulgaarilatinaksi eli kansanomaiseksi latinaksi. Rakastan tuota termiä. Se antaa vähän perspektiiviä tähän kielenoppimiseen. Opettelen vulgaarilatinaa, anna mennä vaan, vaikka menisi vähän sinne päin!
Yritän luoda itselleni sääntöjä, jolla muistaisin, mihin järjestykseen sanat lauseessa asettuvat. Kieltosana ennen objektia: Je ne l’ai pas. Minulla ei ole sitä. Je ne m’en suis pas occupée. En ole hoitanut sitä. Suora ja epäsuora objekti tulevat ennen verbiä seuraavassa järjestyksessä: Je le veux. Minä haluan sen. Je le lui ai acheté. Minä ostin sen hänelle. Ja edelleen objekti ennen verbiä. Minulle se on kamalan vaikea muistaa. Je t’aime. Minä sinua rakastan. Ranskan kieltä pidetään rakkauden kielenä ja onhan se kaunis kieli. Googlen tutkimuksen mukaan ranskankieltä käytetään eniten romanttisissa ilmauksissa. Toiset taas kertovat, kuinka ranskalaiset nuoret miehet lurittelevat puuta heinää turistikaunottarille, jotka lankeavat kauniin kieleen ansaan. Tähän kuitenkin sanoisin, että mikä sen parempaa, ja jos kieltä ei ymmärrä, voi kuvitella hurmurin puhuvat mitä kauniimpia sanoja, vaikka hän tosiasiassa toistelisi ratatouillen reseptiä. Minun kanssani se ei toimisi enää kuin keittiössä. Ymmärrän jo liikaa, joten minut hurmatakseni on jo pysyttävä asiassa. Silti en voi ymmärtää, kuinka kaunis ja sulava ranskankieli voi sisältää sanat donc, siis, siksi. Se on häirinnyt minua aivan alusta asti. Mielestäni se kuulostaa kömpelöltä eikä sovi ollenkaan tähän kauniiseen kieleen. Siinä se kuitenkin on. Donc.
Vähän aikaa sitten taisin olla väsynyt ja sen lisäksi minulla taisi olla varsin huono päivä. Olin ostoksilla eikä kommunikoinnista meinannut tulla mitään. Ehkä olin todella väsynyt, mutta lähes joka kerta jouduin sanomaan Pardon? Mitä sanoitte? En ymmärtänyt. Kotiin lähtiessä olin valmis lähtemään kirjaimellisesti maitojunalla kotiin. Mielessäni pyöri kuva minusta, jonka päälle heitetään sanoja ja kirjaimia, joita en vain saa kiinni saatikka mihinkään järjestykseen. Siltä minusta toisinaan tuntuu. Sanat tulevat liian nopeaa, jotta ehtisin rekisteröidä kaiken merkityksen. Minä olen vasta lauseen alussa, kun puhuja on jo päässyt lauseen loppuun. Kotona tuli itku, kun kerroin tästä mielikuvasta. En tajunnut, kuinka paljon tunnetta siihen mielikuvaan sisältyi. Kyyneleet vaan alkoivat valua poskilleni lupaa kysymättä enkä pystynyt niitä estämään. Mieheni ajatteli varmaan sillä hetkellä juuri näin: ”Sinuun tarvii teksityksen”, naisen kyyneleitä on toisinaan vaikea ymmärtää saatikka sitten selittää. Hetken päästä se jo kuitenkin huvittaa, että ranskankieli itkettää minua. Niinpä löytäessäni termin vulgaarilatina en voi kuitenkaan muuta kuin nauraa! C’est pas grave! Ei se ole vakavaa!
Mieheni sanoo, että olen kärsimätön. Olen tyypillinen suomalainen, joka haluaa kaiken nyt heti. Jotain kuitenkin tapahtui tuon itkuisen päivän jälkeen. Yhtäkkiä jotain muuttui: ehkä vapauduin, ehkä avauduin, mutta yhtäkkiä taidan osata ranskaa. En ole kauhean mielelläni puhunut mieheni kanssa ranskaa, mutta nyt en meinaa lopettaa. Olen aivan innostunut kielestä. Kyselen slangisanojen merkityksiä: Mikä on mec? Se on puhekieltä, ja sen merkitys vastaa ehkä lähinnä kundia tai nuoret käyttävät sitä esim. poikaystävästä, mon mec. Tällä viikolla olin uudella ostosreissulla. Kassatyttö saa minut liittymään liikkeen kanta-asiakkaaksi. Sen sijaan että tuskastuisin, nauran, kun tuskailen puhelinnumeroni sanomisessa ranskaksi. Samoin minua huvittaa huoltoaseman kassalla, kun tajuan, että en todellakaan osaa vielä autoilusanastoa. Jotain on muuttunut. Tunnen sen luissa ja ytimissä. Jotain on päättymässä, jotain uutta alkamassa. Ensinnäkin ranskankurssini päättyy kesäkuun lopussa. Samoin joogakouluni avaa uudessa paikassa heinäkuun alussa. Puolivuotta on kohta ohi ja kaikki merkit sanovat, että on aika jatkaa matkaa, mennä eteenpäin, siirtyä seuraavalle tasolle. On aika sanoa ensimmäistä kertaa jollekin au revoir Ranskassa ja jollekin muulle bienvenue. Etsikkoaika päättyy, jotain uutta alkaa.
Puhu äänellä jonka kuulen,
sanoilla jotka ymmärrän,
runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen,
salaisuuksies selittäjän,
kertojan kaikkitietävän
Puhu äänellä jonka kuulen
Olen yksinkertainen, aina selitystä vailla
Sinä kartta monimutkainen, matka vierahilla mailla
Happoradio: Puhu äänellä jonka kuulen
Ranskattarena 