Kielikukkasia

Huuh ja puuh! Uuden kielen oppiminen voi sitten olla kivaa ja työlästä samaan aikaan. Joskus tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja sanoa pitäkää kielenne! Tästä ei kerta kaikkiaan tule mitään! Ruoskin itseäni suomalaisella pieteetillä ja mielessäni soimaan itseäni, kun huomaan tekeväni virheen tai kun en saa sanottua sitä, mitä haluaisin sujuvasti. Kaikesta huolimatta eteenpäin mennään hitaasti mutta varmasti. On muuten aika ihanaa huomata, että kielitaito on kehittynyt niin paljon, että ravintolassa tai kahvilassa tilaaminen onnistuu jo melko mukavasti. Muistan ensimmäisen kerran, kun menin yksin kahvilaan ja halusin tilata kahvin ja fromage blanc au miel, joka on siis kutakuinkin luonnonjugurttia ja hunajaa ja sain vasemman puoleisen kuvan annoksen tässä alla. Aina ei siis kommunikointi ole sujunut ihan helposti. 😀 Usein miten onneksi saan jo lähes aina, mitä olen halunnut, tosin viime viikon aamupala oli jo melko överi…

Muita hassuja yhteen sattumuksia: Puhelimessa puhuminen on vieläkin hankalaa. Muistan yhä sen ensimmäisen puhelun tammikuun alussa postimiehen kanssa, kun en ymmärtänyt mistään yhtään mitään. Sitten muistan toisen puhelun, joka siis oletettavasti tuli puhelinoperaattorilta. Ranskaksi. Ymmärsin lähinnä vain sanan portable eli kännykkä ja sujuvasti osasin yhdistää asian, että nyt minulle yritetään myydä jotain. En vain valitettavasti ymmärtänyt tarkalleen mistä oli kyse. Niinpä siis jouduin varomaan, etten vain vahingossakaan sano mihinkään Oui. Yritin vain pahoitella kovasti, että en puhu hyvin ranskaa. Nainen puhelimessa ei kuitenkaan antanut niin helpolla periksi vaan jatkoi papatustaan. Tässä vaiheessa kysyin sitten, että Vous parlez Anglais? Puhutteko englantia? Ja tämä nuori nainen vastaa minulle, että miksi, oi miksi hänen pitäisi puhua englantia. – No koska minä en ymmärrä kaikkea, mitä te sanotte. Tästäkään hän ei lannistunut, mutta onnistuin sitten kuitenkin sanomaan, että soitelkaahan ensi viikolla uudestaan, kun mieheni on paikalla, HÄN puhuu ranskaa. ;D

Viime viikolla sitten kaupassa vanhempi kaupantäti päätti ilmeisesti opettaa minulle uusia sanoja. Näytin hänelle ”bonuskorttia” ja kysyin, että käykö tämä täällä. Hän nyökkäsi, otti kortin ja sanoi minulle lausuen hyvin s-e-l-k-e-ä-s-t-i: Ca, elle s’appelle Carte de Fidélité; kanta-asiakaskortti (tai kirjaimellisesti uskollisuuskortti.) Hieman minua hymyilytti, mutta nyökkäilin, että kyllä kyllä, tiedetään. Sitten hän jatkoi: Kyllähän te ymmärrätte hyvin ranskaa. Teille on kertynyt kortille 22 euroa, mutta teillä on aikaa käyttää se, joten olkaa ihan rauhassa. Kyllä, kiitos tästäkin tiedosta!

Sitten on tietenkin niitä tilanteita, kun tipahdan rekisteristä. Tiedän toki hyvin, että vieraita ihmisiä teititellään. Saatan kuitenkin helposti sanoa kaupassa, s’il te plaît, kun pitäisi sanoa s’il vous plaît. Heti, kun se on päässyt suustani, tajuan, että äh, väärin meni ja korjaan nopeasti s’il vous plaît, minkä jälkeen saan usein ystävällisen, ymmärtäväisen hymyn ja selityksen, että ei haittaa! Mutta tajusin siis tuon s’il vous plaît:n kirjaimellisesti tarkoittavan: Jos se teitä miellyttää! Onpa ihanaa. Haluaisin kahvin, jos teitä sattuu huvittamaan! 😀

Sitten on tietenkin ihanaa seurata lapsia, miten luonnollisesti heillä kielen oppiminen tapahtuu. Niin he vain viikko viikolta puhuvat paremmin ja enemmän ranskaa. Siitä huolimatta he osaavat kääntää sanottavansa suomeksi, kun he puhuvat minulle. Toisinaan menee toki heilläkin sanat sekaisin ja sieltä voi tulla sujuvasti: Minne meni mouche? Minne kärpänen meni? Tai äiti anna mulle vettä, s’il te plâit! 🙂 Niin, harmillista, kun meillä ei oikein sopivaa vastinetta sille ole, niin sujuvasti sitten pojat käyttävät tätä ranskalaista kohteliaisuutta myös suomeksi. Viime viikolla myös poikien hoitopaikassa tädit kysyivät minulta, mitä tarkoittaa liza. Meni hetken ennen kuin tajusin, että ”lisää”, encore. Sitä pojat ovat hoidossa pyytäneet, lisää! Tädit ovat kuitenkin myös oppineet suomea, niin että tietävät, että kiitos on merci!

Viime kerralla mainitsin ranskalaisesta popista, joten laitanpa tähän nyt ehkä tämän kesän (?) hitin: Allez reste, jota mielelläni kuuntelen autossa. Se on mukavan leppoisa rallatus, josta ei voi kuin tulla hyvälle mielelle. Ja ei vähiten sen takia, että kertosäkeessä minäkin pystyn laulamaan mukana! Allez reste, allez reste encore un peu. Toi et moi devenir vieux. Hei, jää, jää vielä vähän. Sinä ja minä, me vanhetaan. Tai jotakin sinnepäin!