Hengitä – jos et ole vielä perillä

Viime viikkoina joogaopettajani on kovasti muistuttanut minua hengittämään. Niinpä päässäni on ollut jostain syystä seuraava lause: Hengitä – olet jo perillä. Se on kuitenkin niin kornin kuuloinen. Missä perillä? Entä jos ei ole omasta mielestään perillä? Se, minkä kuitenkin ymmärsin on, että olen melko sujuvasti päässyt joogaharjoitukseni läpi hengittämättä sisään. Saavutus kai sekin! Ymmärsin sen […]

Lue lisää

Kutrit kuntoon ranskalaisittain

Ensimmäinen kampaajani ikinä taisi olla äidin suorittamien tukanleikkuiden jälkeen Salon Anneli. Mikä tunne se olikaan pienenä tyttönä päästä kampaamon tuoliin, vaikka pitkin istua korokkeen päällä, että oli tarpeeksi iso kampaajan tuoliin. Voi sitä ihmettä, kun Anneli leikkauksen lopuksi suihki hieman hiuslakkaa hiuksiin. Se tuoksu ja olo, että oli jo aika varmasti iso tyttö. Muutaman vuoden […]

Lue lisää

Kielikukkasia

Huuh ja puuh! Uuden kielen oppiminen voi sitten olla kivaa ja työlästä samaan aikaan. Joskus tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja sanoa pitäkää kielenne! Tästä ei kerta kaikkiaan tule mitään! Ruoskin itseäni suomalaisella pieteetillä ja mielessäni soimaan itseäni, kun huomaan tekeväni virheen tai kun en saa sanottua sitä, mitä haluaisin sujuvasti. Kaikesta huolimatta eteenpäin mennään […]

Lue lisää

Se valkoinen nahkasohva

Usein silloin, kun tietää, että vieraita (tuttuja) on tulossa käymään, sitä alkaa jotenkin katsella omaa elämäänsä ulkopuolelta. Mitähän toiset ajattelevat minun elämästäni? Miltä minun kotini näyttää? Mitä he katsovat, mihin he kiinnittävät huomionsa? Yleensä juuri silloin ajattelen niitä, joilla on se unelmaomakotitalo pihoineen rakennettuna, parkettilattiat ja valkoinen nahkasohva olohuoneessa. Kuukausien tai vuosien hionnan tulos; taulut […]

Lue lisää