Joogani oppivuodet

Pääsiäinen tuli ja meni. Täällä pitkäperjantai on tavallinen työpäivä, mutta maanantai oli vapaa. Sään puolesta oli melko pilvistä ja muutamaan otteeseen satoikin hetken, mutta oli silti lämmintä, joten se ei paljoa haitannut! Nyt on kunnolla alkanut vihertää ja onkin kiva katsella jo tuttuja katuja, jotka ovat saaneet kauniin vihreän kuorrutuksen. Kaikkialla on kukkia. Sillä lailla tuntuu, että kevät täällä kesti pitkään, sillä tätä viherrystä ehdin jo odottaa. Nythän tuntuu, että Suomessakin on melkoinen lämpöaalto ja saattaa olla, että siellä lämpötilat ovat korkeammat kuin täällä. Pääsiäinen kului kuitenkin lasten kanssa rannalla ja tänä viikonloppuna Välimeren aallokko oli melkoinen. Sitä olikin tosi kiva katsella. Monena vuonna Suomessa pääisäinen on kulunut joogakurssilla, joka on siis jo jonkinlainen perinne. Täällä sellaista ei nyt kuitenkaan ollut, mutta viime aikoina olen kovasti mietiskellyt joogan merkitystä elämässäni. Siispä tässä vähän siitä pohdintaa, mitä se on minulle opettanut.

Pääsiäisen myrskyinen Välimeri

Olen joogannut säännöllisesti vuodesta 2007. Tarkoitukseni oli aloittaa astangajooga vastapainoksi tanssiharrastukselleni ja ensimmäisellä tunnille mennessäni ajattelin, että käyn joogassa kerran viikossa. Jooga vei kuitenkin sydämeni kertarykäyksellä. Tanssit saivat jäädä ja ensin kävin joogassa kaksi kertaa viikossa, sitten kolme kertaa.. kunnes lopulta tein harjoituksen 6 kertaa viikossa. Tajusin, kuinka voimakkaasti olin elänyt pääni sisällä ja kuinka ”järjen” sanelemaa elämäni oli. Rakensin pikkuhiljaa yhteyden mielen ja kehon välillä ja löysin elämääni uutta iloa. Iloa siitä, että olemme. Se, mikä oli ennen ollut tärkeää, muuttui vähemmän tärkeämmäksi ja se, miltä minusta tuntui, muuttui tärkeäksi. Ilman joogaa en ehkä olisi koskaan uskaltanut tehdä joitakin todella isoja muutoksia elämässäni, ehkä kirjoittelen niitä jossain vaiheessa enemmän. Enkä todellakaan olisi tässä tänään, jos en olisi jonkin äänen kutsumana vuoden 2007 toukokuussa kävellyt joogakoulun ovesta sisään.

Kauniin vihreää

Kun muutto tänne Ranskaan alkoi tuntua selvältä, ensimmäinen googlaus koski tietenkin joogakoulua. Muutosta ei ehkä tulisi mitään, jos ei olisi joogakoulua minne mennä. Tämän taisi miehenikin tietää. 😉 Onneksi kuitenkin sellainen tuntui uudessa kaupungissa olevan, ja kaiken lisäksi se tuntui olevan melko lähellä uutta kotiamme. Kaikki hyvin siis. Voimme muuttaa! Oli haikeaa hyvästellä rakas joogakoulu ja opettajat Suomessa, mutta nyt oli aika lähteä.

Tulppaaniloistoa Comédiella

Mitä sitten olen oppinut täällä uudessa paikassa joogatessani? Sen, että paikalla ei ole niin suurta väliä, kunhan saa joogata. Sen lisäksi olen oppinut, että ehkä myös joogassa muutos on joskus hyvästä. Itse harjoitus pysyy tuttuna ja turvallisena, mutta olen oppinut niin paljon uudelta opettajaltani. Tällä hetkellä en voisi olla onnellisempi siitä, että näin kävi. Hän on opettanut minulle paljon uutta ihan perusasioista, käsien asennoista, tasapainosta, voimasta. Ja eniten pidän siitä, että minulla on joku joka haastaa minut. Tee paremmin, ole voimakkaampi, älä anna periksi, luota itseesi. Älä nojaa liikaa vasemmalle. Nosta pää ylös viimeisenä. Rentouta hartiat. Ja lopulta loppurentoutuksessa, rentoudu. Päästä irti kaikesta, lepää. Sitten kun kaiken tämän jälkeen, opettaja sanoo ne taianomaiset sanat, hyvä Marjo, tietää että voi olla itseensä tyytyväinen! Ja tietenkin, tunnen sen harjoituksessani, se on muuttunut, olen voimakkaampi ja olen kaikkien näiden kiireisten vuosien jälkeen taas löytänyt harjoituksestani sen flown, joka siinä oli niinä parhaina harjoitusvuosina.

Place de la Comédie

Toisaalta jooga ei ole koskaan pakoa mistään, vähiten omasta itsestä. Jos tuntuu pahalta, on ihan varma, että sen tuntee myös joogamatolla – ja itse asiassa se tuntuu siltä erityisesti joogatessa. Toisaalta mikään ei varmaan muuttuisi, jos omia tunteitaan ei uskaltaisi tuntea tai tunnistaa todeksi. Sitä se on täälläkin – joskus harjoitus on ihanan pehmeä, joskus se on omien tunteiden ja pelkojen hyväksymistä. Täällä se on joskus myös sitä, että hyväksyy sen miltä tuntuu – että prosessi ei ole aina nopea ja yksinkertainen vaan joskus se on hidas ja pitkäkestoinen. Toisaalta jooga antaa minulle myös yhteisön – kun pääsee osaksi jotain, mikä yhdistää ihmisiä katsomatta kansalaisuutta tai alkuperää, on jotain niin arvokasta, että ymmärrän sen ehkä vasta todella täällä asuessani. Kun voin kuulua johonkin tällaisena – erilaisena mutta kuitenkin samanlaisena.

By night

Joskus todella mietin, että mikä merkitys joogalla on. Miksi pitää vääntäytyä hassuihin asentoihin, mutta jotain siinä samalla tapahtuu. Joskus se vaatii suurta tahdonvoimaa, että avaa sen joogamaton ja tekee harjoituksen loppuun asti. Täällä uudessa tuntemattomassa sen kuitenkin huomaa, että ilman sitä ei mistään tulisi mitään. Tällä hetkellä suunnitellen omaa pientä joogalomaani johonkin Ranskan kaupungeista. Muita kriteereitä ei oikeastaan ole kuin, että aamulla pääsee joogamaan ja mielellään kaupunki olisi minulle uusi. Espanjakaan ei olisi näiltä kulmilta kaukana, mutta kielen takia pyrin vielä pysyttelemään Ranskassa. Ommm!

Joogaa – Mysore Yoga Montpellier (minäkin olen täällä!)

Voici mon secret. Il est très simple: on ne voit bien qu’avec le cœur. L’essentiel est invisible pour les yeux. – Le Petit Prince (Antoine de Saint-Exupéry)

Tällainen on salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: vain sydämellään näkee hyvin. Silmät eivät näe sitä, mikä on kaikkein tärkeintä. – Pikku Prinssi (Antoine de Saint-Exupéry)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s