Kai minun on myös kirjoitettava jotain tästä ihastuttavasta paikasta, minne me olemme päätyneet. Olemme siis Montpellierissa. Tämä on aivan ihana kaupunki, joten ei voi muuta sanoa kuin hyvin kävi kun tänne tulimme. Ensin tietenkin taustatietoa eli täällä on noin 276 000 asukasta, Montpellierin ympäristö mukaan lukien täällä on yli 400 000 asukasta. Tämä on aivan täydellinen paikka, sillä täällä tuntuu olevan kaikkea. On historiaa ja ajan tuomaa patinaa, mutta siitä huolimatta tunnelma täällä on rento ja nuorekas. Väestön ikäjakaumalta tämä on nuori kaupunki, siitä pitävät huolta kaupungin kolme yliopistoa. Opiskelijoita täällä on noin 70 000. Ilmapiiri kaupungissa on kansainvälinen ja mukavan leppoisa. Kaupunki on lisäksi juuri oikean kokoinen: tarpeeksi iso, että täällä on tapahtumia ja elämisen tunnelmaa, mutta kuitenkin niin pieni, että täällä on kiva asua lastenkin kanssa. Ja tietenkin täällä on aistittavissa etelä-ranskalainen nautittava elämänasenne, ei ole kiire minnekään. Erään uuden tuttavuuteni sanoin, tämä on kuin asuisi paratiisissa.
Kaupunki on hyvin dynaaminen, tänne rakennetaan koko ajan uutta, mutta onneksi ei sentään (ainakaan aina?) vanhaa pureta pois. Täällä on tietenkin myös vanha kaupunki, centre historique, joka on niin ihana kapeine katuineen kuin vain olla voi. Montpellierin vanha kaupunki on lukemani turistioppaan mukaan Ranskan laajin ”kävelykatu”. Täällä todellakin voi nauttia auringosta, terasseista ja vain leppoisasta tunnelmasta. Täällä vanhaa kaupunkia kutsutaan myös nimellä L’ecusson, sillä kartalla sen muoto muistuttaa vaakunaa. Illan pimeässä vanhan kaupungin tunnelma muuttuu ihanan mystiseksi enkä voi olla yrittämättä kulkea ajassa taaksepäin ja miettiä, mitä kaikkea nämä kadut ovat nähneet ja kokeneet. Mahtipontisempaa rakennustyyliä näkee La promenade du Peyroun lähistöltä, josta löytyy myös Montpellierin riemukaari. Siellä on myös aurinkoisella säällä häkellyttävän kaunis Château d’eau. Täältä voi vaikka suunnata Saint Pierren katedraaliin tai vaikka Jardin des Plantesiin eli kasvitieteelliseen puutarhaan.
Ostoksia voi tehdä tietenkin vanhan kaupungin kujilla, mutta osa liikkeistä saattaa olla suljettuina maanantaisin. Sunnuntaina kaupat ovat muutenkin suljettu, ainoastaan ruokakaupat ovat aamupäivän auki. Muita ostoskeskuksia on Polygone, joka on Saint Rochin rautatieaseman vieressä. Tällä hetkellä siellä tosin tehdään remonttia, joten kaikista miellyttävin shoppailupaikka se ei ole. Itse käyn siellä kuitenkin usein pikavisiitillä, sillä ranskan tuntini ovat sen vieressä, jonka jälkeen on kiva tehdä nopea silmäilykierros tarjontaan. Vihdoinkin ihanat kevätvaatteet ovat tulleet kauppojen hyllyille, ehdin jo niitä kovasti kaivata. Ratikkalinja 1 päätepysäkki on Odysseumin ostosparatiisi, jossa sitten voikin vierähtää useampi tunti. Odysseum on kiva paikka, koska siellä voi kuitenkin nauttia ulkoilmasta ja auringosta, ja sen lisäksi siellä on tämän kaupungin ainoa H&M ja Ikea. Jotakin tuttua ja kotoisaa siis!
Vielä emme ole ehtineen tutustua lähiympäristöön, mutta kuulemani perusteella alueen läpi virtaava Herault-joki, josta alue on saanut myös nimensä, on erittäin otollinen paikka patikointiin. Montpellier ei ole myöskään aivan meren rannalla vaan sinne on matkaa noin 10 km. Se taittuu autolla alle puolessa tunnissa. Pienet merenrantakaupungit ovat ihania päiväretkipaikkoja. Emme ole vielä ehtineet käydä läpi läheskään kaikkia, mutta kesä varmaan tuo siihen muutoksen. Tällä hetkellä on ollut mielenkiintoista seurata, miten rantoja on alettu laittaa kuntoon kesää varten. Hiekkarannoille on tuotu uutta hiekkaan, sinne pystytetään aktiviteettejä, kulkuväyliä ja rantaravintoloita. Viime viikonloppuna erään rannan tuntumassa oli pop up – ravintoloita, joista pystyi käydä ostamassa lounaaksi alueen pieniä erikoisuuksia. Mitähän kaikkea kesä vielä tuo tullessaan.
Niin, minulle tämä kaupunki ja alue tuntuu olevan kuin salainen keidas, joka on jäänyt Ranskan rivieran varjoon. Tuntuu hämmentävältä, että täällä rannikolla on tällainen paikka, mistä en aikaisemmin tiennyt yhtään mitään. Monet täällä tapaamistani uusista tuttavuuksista ovat asuneet ensin Pariisissa ja sitten ehkä leppoisamman elämäntyylin perässä muuttaneet tänne etelään. Odotan kovasti kesää ja sitä, miten kaupunki muuttuu kesän tullen. Samoin odotan sitä, että pääsen tutustumaan paremmin ympäristöön, kuten Nimêsiin tai pieniin ympärillä oleviin kyliin. Tuntuu, että täällä olisi niin paljon nähtävää, että en meinaisi millään malttaa lähteä täältä kauemmaksi.
Oon kulkuriksi syntynyt mä vainen
Tapio Rautavaara: Kulkuri ja joutsen
Ja paljain jaloin kierrän maailmaa.
Näin kerran unta: joutsen taivahainen
Mun antoi hetken kanssaan taivaltaa.
Näin maat ja metsät, järvet maani armaan,
Sen kaiken sinitaivahalta näin.
Tuuli lauloi laulujaan,
Sadun hohde peitti maan,
Ihanampaa en mä koskaan nähdä saata.
Ranskattarena 