Uusia alkuja

Tajusin oikeastaan tänään, kuinka hassua tämä aika on ollutkaan. Ensin viime vuoden loppu oli kuvainnollisesti ja oikeastikin viimeistelyä, viimeisiä kertoja ja hyvästejä. Tämän vuoden alku taas on uusia alkuja, aloituksia ja tutustumisia. Tavallaan jopa tuntuu, että olisin kuin täysin eri ihminen kuin silloin, kun astuin lentokoneesta tänne uuteen elämään. Kun mietin itseäni tässä hetkessä; kaikkia niitä asioita, joita olen aloittanut, uusiin ihmisiin tutustunut, uusiin paikkoihin löytänyt tieni. Kun astuu sen ulkopuolelle, jonka jo ennestään tietää, tapahtuu väkisinkin jotain uutta. Niin se vaan taitaa olla, että elämän taika tapahtuu oman mukavuusalueen ulkopuolella.

Kärsivällisyys ei ole minun parhaita puoliani eikä paikallaan oleminen sinällään ehkä muutenkaan. Täällä hyvää on kuitenkin tehnyt tietynlainen hiljentyminen, oman kärsimättömän sisäisen äänen kuuntelu ja sille rauhoittavasti juttelu. Ei ole kiire mihinkään. Kuuntele, mitä hiljaisuudesta nousee. Mieti, mitä oikeastaan haluaisit tulevaisuudessa tehdä. Ei tarvitse hosua ja suunnata johonkin suuntaan vain siksi, että on saavutettava jotain. Ennemminkin kysy, mikä olisi merkityksellistä minulle.

Tämän blogin aloittaminen oli haastavaa, koska aloitin jotain tietämättä siitä kaikkea. Olen joutunut ja koko ajan opettelen tämän teknisiä ihmeitä ja miten tätä voisi ja kannattaisi tehdä. Samalla se on keino minulle säilöä tämä erityinen aika johonkin. Mitä olen kokenut, mitä olen ajatellut. Miten ajatukseni ovat muuttuneet. Se on myös tapa sanoa, että ei kaikesta tarvitse tietää kaikkea, jotta voisi aloittaa jotain uutta. Haluan olla tulevaisuudessa entistä rohkeampi, en vain tehdä sitä, mitä jo osaan. Yksi niitä tärkeitä asioita, joita opin ensimmäisessä oikeassa työpaikassani on, että virheitä ei tarvitse pelätä. Niistä voi oppia. Tämä blogi on juuri sitä. Myös virheiden tekemistä, oppimista ja ennen kaikkea löytämistä.

Täällä olen löytänyt jo tieni kahdelle eri joogakoululle. Kahdelle eri joogakoululle lähinnä sen takia, että tunteja ei ole kaikissa paikoissa joka päivä. Olen tavannut uusia erilaisia opettajia, uusia joogeja. Olen saanut uusia oivalluksia ja olen löytänyt säännöllisemmän joogaharjoituksen jälleen lasten saamisen jälkeen. Tietyllä lailla olen tullut kotiin. Jooga auttaa minua kuuntelemaan itseäni paremmin, päästämään ihmiset lähemmäksi, avautumaan ja olemaan kiitollinen. Vain siitä että olemme, ei mistään erityisesti. Sekin tuntuu jo suunnattomalta matkalta, jonka olen kulkenut siitä hetkestä, kun lähdin ensimmäisenä vielä pimeänä helmikuun aamuna etsimään tietäni tälle uudelle joogakoululle tähän hetkeen, kun olen löytänyt harjoituksestani jotain uutta mutta samalla pysyvää. Sekin on nimenomaan sitä, uuden oppimista ja jonkin löytämistä. Tämä kaikki on vain matkaa. Ja opettajani sanoin: Life is a funny pose. You never know where it takes you.

”On turhaa palata eiliseen, koska olin silloin täysin eri ihminen.” — Lewis Carroll, Liisa Ihmemaassa