Olemme tottuneet hyvin nopeasti tänne etelän lämpöön. Seuraan uutisointia Suomen lumisesta talvesta, tuulesta ja tuiskusta ja on kuin se olisi melkein (mutta vain melkein) unohtunut mielestäni. Kun täällä lämpötila on alle 10 astetta, kietoudun talvitakkini lämpöön ja kun tuulee ja on pilvistä, on sää täällä asteikolla huono. Myös lapset tuntuvat tottuneen nopeasti näihin leveysasteisiin, sillä myös lasten mielestä ulkona on kylmä. Paikallisten kommentteihin kyllä nyökyttelen, kyllä kyllä, on kylmä, vaikka mielessäni vähän hymähtelen, että kylmästä ei oikeasti ole tietoakaan. Muistan yhä sen kuin viima puhaltaa naamaan, vaikka kuinka yrittää vetää kaulahuivia leuan suojaksi, kuinka nenää paleltaa ja sormet ovat kohmeessa jo kauan ennen kuin bussi tulee.
Keskimäärin lämpötila on täällä tammikuussa 10 asteen tietämillä. Huonoina päivinä voi olla pilvistä, mutta yleensä aurinko silti näyttäytyy jossain vaiheessa päivää ja muutaman kerran viikossa sataa. Harvoin sade kuitenkaan kestää koko päivää. Sitten on niitä päiviä, kun lämpötila nousee 14 – 16 asteeseen ja aurinko paistaa. Talvitakin saa jättää naulakkoon (yleisesti muuten eteisen naulakkotila on vähäinen, mutta mitäpä naulakoilla tekisikään silloin kun ei ole tarvetta takeille) ja esiin saa ottaa kevättakin ja aurinkolasit. Mikä tunne, kun puistossa seistessä aurinko lämmittää kasvoja tai jopa kuumottaa mustien housujen läpi – tammikuussa!
Olen ymmärtänyt, että näinä talvikuukausina ei ulkona vietetä paljon aikaa ja lapset päivähoidossa ja koulussa viettävät enemmän aikaa sisätiloissa. Silloin kuitenkin kun aurinko paistaa ja lämpöä on yli 15 astetta, leikkipuisto täyttyy lapsista, ihmiset tulevat puiston istuskelemaan ja parikymppinen poika istuu lukemassa sarjakuvalehteä penkillä, ainakin niin kauan, että puhelin soi ja kaverit kutsuvat. Niin – miksipä toisaalta vaivautua ulos silloin kun on harmaata, kun aurinko kuitenkin taas pian näyttäytyy. Minä taas kovasti odotan sitä, että kevät alkaa ja näen luonnon täälläkin heräävän eloon! Suomessa sitä joutuu vielä odottamaan useamman kuukauden, mutta täällä siihen ei ole enää pitkä aika.
Silti täällä suosikkivaatteeni on villasukat. Onneksi otin niitä mukaan ison laatikollisen. Sisällä on kyllä muuten lämmin, mutta laattalattia on ainakin tähän aikaan vuodesta kylmä. Niinpä ei olekaan ihanampaa kuin villasukat varpaita lämmittämässä. Tosin villasukat ovat kuuluneet matkavarustukseeni kesälläkin, sillä mikään ei ole ihanampaa kuin aamukahvi villasukat jalassa – vaikka sitten auringon paisteessa.
Ajattelen juuri parhaillaan revontulia. Ei voi tietää ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain. Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut onnelliseksi.
Taikatalvi – Tove Jansson
Ranskattarena 