Kotiutuminen käynnissä

Voisi luulla, että asettuminen uuteen kotiin Etelä-Euroopassa olisi kuin kuherruskuukausi – tai loputon loma. Se ei taida kuitenkaan pitää paikkaansa. Missään vaiheessa tämä ei oikeastaan ole tuntunut lomalta. Käytännön asioita on liian paljon hoidettavana ja jossain takaraivossa on kuitenkin tunne, että nyt ei olla lomalla. Itse elän toistaiseksi kuin kuplassa, en ole enää Suomessa, mutta en vielä ole oikein Ranskassakaan – olen jossain puolivälissä. Koska en ole toistaiseksi töissä, ei minulla oikeastaan ole paljoa sosiaalisia kontakteja ja päivät kuluvat vielä lasten touhuissa. Siihen tulee kuitenkin pian muutos. Huomaan, että Suomen uutiset jaksavat kiinnostaa vähemmän ja vähemmän ja olen alkanut ottaa enemmän kontakteja ulkomaailmaan. Tiedän jo, mihin mennä, kun haluan lähteä keskustaan, olen tutustunut ensimmäiseen äitiin leikkipuistossa ja huomannut, että auttavallakin ranskan ja englannin sekoituksella pärjää ihan hyvin, se on vain enemmän asenteesta kiinni.

Kuin unessa..

Niin, miten hyvin ennakkoluuloni tai kliseet sitten ovat tulleet toteen? Toistaiseksi huonosti: Yllättäen ranskalaiset eivät olekaan ylimielisiä ja epäkohteliaita vaan hyvinkin ystävällisiä ja avuliaita. Eikä haittaa vaikka ei puhukaan ranskaa, kunhan yrittää. Sen lisäksi lähes tuntemattomat ihmiset tuntuvat välittävän ja se tuntuu hyvältä. Toistaiseksi kaikki sovitut tapaamiset ovat hoituneet ajallaan, kadut ovat siistejä ja ratikat tuntuvat kulkevan ajallaan. Ihmiset hymyilevät ja ovat kohteliaita. Ei ihan sitä, mitä olin odottanut. Samoin tuleva ranskan opettajani vastaa lähettämääni sähköpostiin h-e-t-i. Ei etelä-eurooppalaista odottelua ja niinpä meillä on tapaaminen sovittuna ensi viikolle. Olen aika innoissani! Saan aloittaa pian ranskan opettelun, oh-la-la.

Uusilla kulmilla

Vaikeinta tässä kaikessa on varmaan ollut… Miten sen selittäisi… En kuitenkaan ollut valmistautunut siihen, miltä oman ammatillisen minän taakse jättäminen tuntuu. Hetken aikaa tuntuu todella tyhjältä. Olen ollut äitiyslomalla pariin otteeseen muutaman vuoden sisällä, mutta sekään ei tuntunut samalta. Hetken aikaa tuntuu tosi oudolta, sillä mietin, että kuka oikein olen täällä uudessa maassa, mutta sitten alan jo ehkä suunnata katsetta kohti uutta. Mitä muuta voisin haluta tehdä? Mitä muuta osaisin tehdä? Hetken verran tunsin olevani hukassa ja nyt olenkin täynnä intoa.

Luultavasti myrskyjä onkin siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu. -Muumipappa

Vielä on jonkin verran purkamattomia muuttolaatikoita jäljellä, mutta koti alkaa tuntua kodilta. Tavarat saapuivat hieman myöhemmin kuin alun perin oli lupailtu. Pääasia kuitenkin on, että saapuivat. Kaiken kaikkiaan muutto meni hyvin, mutta mielenkiintoinen prosessi muuttolaatikoiden kuljettaminen läpi Euroopan oli. Ihme ja kumma kyllä, mikään ei mennyt rikki ja yhteydenpito kuljettajan kanssa sujui sen jälkeen, kun olimme saaneet sovittua, milloin tavarat tullaan hakemaan. Hassua on se, että luulin, että teimme jo melkoista karsintaa, kun pakkasimme muuttokuormaa, mutta silti huomaan ihmetteleväni tavaramäärää. Mietin, miten ihmeessä meillä voi olla niin paljon pyyhkeitä ja milloin me niitä kaikkia käytämme. Samoin huomaan pärjänneeni paljon vähemmällä vaatemäärällä ja kaivanneeni muuttolaatikoista vain muutamia asioita. Sitten on ne asiat, joiden huomaan tekevän minut iloiseksi kuten Iittalan astiat, suomenkieliset kirjat ja musiikki. Myöskään jauhelihakeitto ei ole koskaan maistunut niin hyvältä kuin täällä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s